Purjemaakari kylässä

Kävimme alkuviikosta purjemaakarin kanssa ottamassa mittoja rikistä uusia purjeita varten.  Uusi st-fokka olisi tarkoitus saada vielä testiin syksyn aikana. Sen mitoitus on todella tarkkaa puuhaa, väärän mittaisilla liikeillä se ei istu kiskoon ja on tuolloin käyttökelvoton tarkoituksessaan. Purjeeseen tulee radiaali-vaakaleikkaus ja ahvenselkä. Eli otetaan purjeesta geometrian puolesta irti paras mahdollinen suorituskyky. Ilman ahvenselkää tälläinen purje on kuulemma varsin tehoton. Tällä pitäisi päästä +12 m/s tuuliin ongelmitta. Päätarkoitus on kuitenkin helpottaa yksin- ja perhepurjehdusta +8 m/s tuulilla.

Isopurjeen mitat katsottiin myös sekä maston kallistus ja taipuma. Purjemaakari vaikutti ihan tyytyväiseltä vanttien säätöihin ja hekin kiristyksen vaikutukseen. Isopurjeeksi tulee radiaalileikattu laminaattipurje lentävällä alaliikillä (ei kulje puomiurassa). Uusiin nopeuksiin siis ensi kesänä.

 Kuva WB-Sails Ltd

Bonusreissu

Ehdin jo kirjoittaa syksyn viimeisestä perhepurjehduksesta. Tänään sattui kuitenkin todella upea syyskeli merelle. Lämmintä ja tuulta sopivasti. Luvattu 7 m/s ei tosin toteutunut, vaan alle 5 m/s jouduttiin tyytymään. Ihan ok sekin, mutta laitoin keulapurjeen 7 m/s mukaan. Onneksi uusi G3 toimii hyvin varsin laajalla tuulialueella (5 - 10) m/s.

 Nyt merellä oli mukavasti kuhinaa ja pääsin vertaamaan nousukulmaamme toiseen veneeseen. Nousukulmamme oli yli 5 astetta parempi kuin horisontissa näkyvän sinirunkoisen veneen. Ihan tuon takia saimme sitä reilusti kiinni, vaikka se oli huomattavan paljon suurempi.

Välillä tuuli laski ja meren varsin korkea vanha maininki heilutti venettä. Ei kovin miellyttävää vaimolle, joka joutui laittamaan pojan nukkumaan. Onneksi hän pääsi kuitenkin pian sitlootaan, jossa olo helpottui.  Onneksi tuulen lasku oli lyhytaikainen ja saimme pian hyvän vedon purjeisiin.

Santahaminan edessä sain mielestäni veneen ihan hyvään vauhtiin. Sivusilmällä näin jonkun veneen tulevan takaa. Korjasin genoan jaluspistettä. Pian kuului jo kova kohina. Vaimo katseli salongin puolelta ulos ja totesi että; "sulla ei ole mitään mahdollisuuksia". Pian Sirena 38 liukui upean näköisesti ohi.  Valkoinen puhdas kisapohja näyttäisi olevan.

Viimeiselle 2,5 merimailille saimme hyvät kisat Hanse 341:n kanssa. Ensin näytti, että se menee myötäisellä menojaan, mutta loppujen lopuksi se voitti vain venemitan verran. Jäykkä genoani pysyi paremmin auki virsikirjana kuin heidän rullagenoa. Tuo teki kisasta varsin tasaväkisen, vaikka heidän lys oli aivan toista luokkaa (1,22 vs. 1,04). Lisäksi heidän pohja näytti likaiselta. Kaiken kaikkiaan upea iltapäivä merellä. Kaikilla jäi kiva fiilis. Matkaa tuli noin 15,5 meripeninkulmaa.

Navigointia, avomerta ja pimeää

Fiilistelin päivällä töissä,  illaksi luvattiin hyvää tuulta. Eniron karttasovelluksesta katselin reittejä ja ajattelin, että nyt olisi hyvä tuuli lähteä avomerelle. En tiedä mikä tarkalleen lasketaan avomereksi, koska Helsingin edusta on varsin avoin. Katsoin kuitenkin, että jos Itätoukki kierretään, niin sen jälkeen ei ainakaan ole yhtään saarta. Josko tuo täyttäisi avomeren määritelmän.  Tällä kertaa jätin karttaplotterin kytkemättä ja ajattelin ottaa purjehduksen perinteisen navigoinnin harjoituksena. Reitti oli sen verran selkeä ja vedet syviä.


Tuuli ei alkuunkään ollut luvatun kaltainen. Laitoin keulille G3:sen, jos tuuli kuitenkin nousisi luvatuksi (7 m/s). Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta onneksi päästiin kuitenkin eteenpäin ihan ok. Paikannus ei luonnollisesti ollut ihan yhtä tarkkaa kuin plotterin kanssa. Onnistuimme löytämään 1,8 m matalan, kun vene ei noussut riittävästi tuuleen. Onneksi veneessä on kaiku ja saimme käännyttyä nopeasti toiselle halssille veden syvyyden laskiessa. Vettä jäi vielä metri kölin alle.

 4 rahtilaivaa kohtasimme illan aikana. Saimme luovittua pitkin Eestinluodon rantaa niin, että pysyimme hyvin pois niiden tieltä.

 Tehtävä suoritettu. Tuon takana ei ollut enää mitään muuta kuin aavaa merta.

Tuulen piti nousta aina 11 m/s asti, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Nostimme spinnun, jotta ehtisimme ihmisten aikaan kotiin. Sijoitin tällä kertaa spinnun laukun lähemmäs istuinkaukaloa ja noin saimme spinnun nostettua helposti genoan ollessa vielä ylhäällä. Rutiinia on nostoon tullut jo sen verran, että ylimääräiset häsläämiset köysien kanssa ovat jääneet pois. Paluumatkalla näimme muutaman veneen iltapurjehduksella. Varsin hiljaista merellä oli.

Niin se aurinko sitten laski. Reitti oli kuitenkin tuttu ja matka jatkui spinnulla. Tuuli nousi yli 5 m/s ja saatiin mukavasti vauhtia yli 6 solmua. Hiukan alkoi satamaan, mutta ei tuo juuri häirinnyt. Pimeää oli pilvien takia, mutta merellä näki vielä ihan ok. Karttaplotteri pysyi laatikossa ja kyllähän ne viitat sieltä loppujen lopuksi löytyivät.

Syksy on tullut. Kokonaismatkaa tuli n. 16 mpk.

Perhe viimeiselle syyspurjehdukselle

Säätiedotus lupasi niin hienoa keliä illaksi, että päätimme lähteä iltapurjehdukselle. Auton mittari näytti 20 astetta matkalla satamaan ja tuulta oli luvattu 6 - 7 m/s.

Satamassa ihmettelin, että missäs se tuuli on. Kovin tyyneltä näytti. 

Vauva rauhoittui heti kun diesel alkoi tuksuttaa. Hän katseli iloisena ympäriinsä. 

Puolisen tuntia menin koneella ja kun tuli vastaan toinen vene purjeilla, niin päätin nostaa itsekin purjeet. Toinen vene kääntyikin perään ja alkoi kisaamaan. Hetken näytti, että  tulee ohi. Tuulta oli tuskin 3 m/s, mikä on FF 27:lle sellainen raja, että lähtee liikkeelle. Aikani löysäilin liikkejä ja laitoin trimmejä kohdalleen. Poika kävi kurkkaamassa oviaukosta ja kysyi että meneekö tuo ohi. Isi sai pistää parastaan ja ei mennyt. Lopulta tuulen noustessa alkoivat pikkuhiljaa jäämään. Kyllä kannatti hioa pari päivää veneen pohjaa keväällä.

Perhe ei isän kisailusta välittänyt, vaan leikkivät porukalla keulakajuutassa. 

Tuuli nousi pikkuhiljaa niin, että saatiin nopeutta yli 5,5 solmua. Päätin lähteä kiertämään Eestinluotoa. Sen itäpuolella saatiin sitten äksonia yhtäkkiä. Keskellä oikoreittiä, kareja ja matalikkoja karttaplotterin virtajohto alkoi präkäämään ja se sammuili. Haettiin iPad avuksi. Samalla tuulenpinta alkoi väreilemään uhkaavasti. Tuuli nousi salamannopeasti yli genoa ykkösen käyttöalueen. Aloin latistamaan isoa ja säätämään genoaa, mutta tuulta oli liikaa tuolle purjeyhdistelmälle. Poika siinä pelästyi hiukan kun yhtäkkiä tapahtui niin paljon.  Tehtiin nopeasti päätös laskea genoa.  Meno rauhoittui hetkessä ja vaimo pääsi kajuuttaan lohduttamaan poikaa.

Tuuli nousi lopulta sen verran, että pelkällä isolla vene kulki yli 5 solmua. En jaksanut alkaa fokkaa virittämään, vaan mentiin tunnelmallisesti kohti auringonlaskua. Kajuutasta kuului iloinen nauru.

Reipas syyspurjehdus

Sain houkuteltua purjehduskaveriksi työkaverini, joka on pidempään purjehtinut 23 jalkaisella veneellä. Tuulta oli luvattu 10 m/s, joten luvassa oli vauhdikasta menoa. Tuulensuunta oli luoteesta, joten Helsingin edustalla pääsi nyt nauttimaan reippaasta tuulesta ilman suurta aallokkoa. Harvinaista herkkua.

Tuulensuunnan takia jouduimme lähtemään myötäiseen. Yleensä aloitan tällaiset iltapurjehdukset aina kryssillä, nyt se ei tuulen suunnan takia ollut mahdollista. Lähdimme täysillä purjeilla, keulilla G3. Aika nopeasti saatiin hyvät vauhdit. Tuuli tuntui kuitenkin sen verran reippaalta, että päätimme laittaa ykkösreivin Musta-Hevosen takana  ennen kryssiosuutta. Se oli ihan oikea valinta. Vaikka keskituuli oli 10 m/s, puuskat olivat kovia 13 - 14 m/s.

Työkaveri hoiti pinnaa ja hyvin hoitikin. Nyt sain kuulla ulkopuolisen arvion veneestä. Hänen mielestään FF 27 nousi hyvin tuuleen ja kantoi purjeensa hyvin. Puuskissakin käyttäytyi maltillisesti. Itse keskityin trimmaamaan isoa ja keulapurjetta. Nyt sain vihdoin opetella levangin käyttöä kunnolla. Suuri apu leveästä levangista olikin. Huomasin yhtäkkiä kolmen isopurjetta etuliikissä pitävän muoviklipin hajonneen. Tuo aiheutti ylimääräistä lepatusta etuliikissä, mutta muuten purje toimi hienosti. Jossain puuskassa kallistuimme yli 30 astetta, mutta muuten kallistus pysyi mukavasti alle 22 astetta.

Aika harvoin aallokko on lyönyt niin, että vettä lentäisi istuinkaukaloon asti. Nyt kävi muutama kerta niin. Aika kuivina kuitenkin pysyttiin. Alkumatkasta tuli 60 jalkainen jahti vauhdilla vastaan ja keula käväisi hiukan veden alla sen aallokon takia. Muutoin ei kummoinenkaan pomppu.

Kerrassaan upea reissu. Oli kiva kun purjehduskaverina oli osaava purjehtija ja ei tarvinnut stressata reippaan tuulen takia. Pystyi vaan nauttimaan urheilullisesta menosta. Veneestä otimme mielestäni sen mitä siitä irti sai. Tietysti kaksi kaveria reunapainoina olisi ollut vielä mukavampaa.  Matkaa tuli noin 15 mpk.