perjantai 27. joulukuuta 2013

Pukin tuomiset

Tällä kertaa pukilla oli erittäin hyvä muisti. Kesällä Hangossa kiinnitin huomioni Pelle P:n teknisiin shortseihin. Sillä kertaa ei ollut lompakossa paksuutta riittävästi, mutta toiveena oli ensi kesäksi saada kyseiset shortsit purjehduksille mukaan. Yleensä ei ole tapana tämän hintaluokan vaatteita ostella/toivoa, mutta tämä vaate oli mielestäni hyvin perusteltu.


Shortseissa yhdistyy mielestäni kivasti hillitty ulkonäkö ja toiminnallisuus. Kokonaan suljettavia taskuja on pari kappaletta. Nuo ovat tärkeitä jotta avaimet tms. tärkeät esineet pysyvät taskuissa kun pompitaan veneen ja rannan välillä. Edessä lisäksi kaksi normaalia taskua ja takana kaksi napilla suljettavaa takataskua. Vyö kuului shortseihin.


Mielenkiintoisin ominaisuus on kuitenkin kevlar-vahvisteinen takapuoli. Tuo nimittäin hylkii vettä. Pari kertaa kävi viime kesänä että aalto salakavalasti kasteli kannen ja puuvillaisissa shorteissa oli heti takamus alushousuja myöten märkänä. Ei kovin mukavaa. Ensi kesänä ei tarvi yhtä paljoa roiskeista välittää.


Tämä on mielestäni hauska lahja purjehtijalle. Risottoaineet valmiiksi pussissa ja ankanreidet säilöttynä. Gourmet illallinen jota ei tarvitse säilyttää kylmässä. 

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kesä 2013

Upea unohtumaton kesä. Kesä jolloin meistä tuli purjehtijoita. Emme enää harjoitelleet lähivesillä, vaan teimme lomapurjehduksen Helsingistä Uuteenkaupunkiin ja tietysti takaisin. Matkalla kohtasimme monenlaista keliä kovasta kryssistä leppoisampiin tuuliin. Suurimpana haasteena oli kuitenkin yksivuotias minipurjehtija veneessä. Aikaiset herätykset ja jatkuva vahtiminen veivät vanhempien voimia, mutta silti nautimme täysin rinnoin. Etapit olivat 20 - 35 mpk, mikä oli aika sopiva haitari. Hyvillä keleillä kokkailimme kulussa, mikä oli meille uutta. Uskomattoman hyvin saimme 4 hengen tavarat ja ruoat mahtumaan pieneen varttitonnariimme. Mutta pientä vihjailua on naisväen puolelta tullut, että hiukan isompi vene ei haittaisi. Tälle kesälle meillä oli uusi isopurje ja uusi st-fokka. Molemmat mainioita hankintoja.

Kesä oli siitä erikoinen, että heinäkuussa oli pitkähkö jakso kovia pohjoistuulia. Hellepäiviä ei ollut montaa, mutta aurinkoa kuitenkin riitti. Syksy oli lämmin ja mahdollisti monta mukavaa purjehdusta. Vielä lokakuussa tein yön yli purjehduksen. Kovin keli oli luokkaa 12 - 13 m/s ja tänä kesänä kaikille keleille löytyi sopivat trimmit. Oikeastaan vain kerran pääsi liian kova tuuli yllättämään ja silloin vähän liian hätäisesti laskin isopurjeen ja jatkoimme matkaa pelkällä fokalla.

1. Tärkeä etappi


Hankoniemen ohitus. Tuon jälkeen enää muutama tunti läntistä selkää ja maailman paras saaristo oli edessämme. Vaimokin yllättyi kun hänen lapsuudessaan kokemat saaripaikat olivat yhtäkkiä kaikki muutamien tuntien matkojen päässä.

2. Mahtavin paikka


Isokari. Voisi sanoa, että niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Lapsuuteni kesät olen viettänyt varsin lähellä, mutta eihän tuonne optimistijollalla uskalla mennä.

3. Kovin reissu


Kryssi Hangon läntisellä tuulen nousessa yli 11 m/s. Aallokko oli kurjan terävää ja kryssi kävi työstä. Minipurjehtijakin sai pärskeet naamalleen kun pari kertaa vesi lensi kaaressa veneen yli. Kiltisti istui kuitenkin kaukalossaan ja odotti kelin kevenemistä ennen kuin alkoi vaatia palvelua. Tuolla reissulla sain nostettua reivikynnyksen 10 m/s:iin, mikä oli ihan uuden North Sailsin radiaalileikatun isopurjeen ansiota.

4. Paras purjehdus


Purjehduksellisesti parasta oli lokakuussa tehty yksinpurjehdus kun kryssin 12 m/s tuulessa yöksi Käärmesaareen. Eloisaa tapahtumarikasta purjehdusta, jossa sai laittaa taidot koetukselle. Yö pimeässä saaristossa oli myös erittäin tunnelmallinen ja virkistävä.

5. Ikimuistoinen purjehdus


Saimme tehtyä vanhempieni ja isäni enon kanssa upean päiväpurjehduksen Uudenkaupungin edustalla. En tuolloin vielä ymmärtänyt miten merkittävä purjehdus tästä tuli. Vielä loppusyksystä isäni auttoi häntä nostamaan veneen ylös. Tänään lauantaina 14.12.2013 yöllä hän nukkui pois. Sairaus vei nopeasti voimat. Viimeiset hyvästit vuoteen reunalla olivat raskaat. Miten kiittää kaikesta. Olet mielissämme ikuisesti. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Talviunille

Ihan ei sää suosinut nostopäivänä pe 18.10. Lämpöä pari astetta ja taivaalta tuli vettä ja räntää. Nosturikuskin kommentti ensimmäisenä oli, että ei olisi yhtään haitannut vaikka kaikki noston varanneet olisivat peruneet tänään. Olimme edellisenä päivänä käyneet käyttämässä koneen lämpimäksi, vaihtaneet öljyt, öljynsuodattimen ja avanneet vanttiruuvit valmiiksi. Samana iltana katselin kun jollain oli hirttäneet vanttiruuvit kiinni nostolaiturin vieressä ja nosturiauto odotti vierellä. Todellakin kannattaa katsoa jo ajoissa että aukeavat.


Aamulla ennen klo kahdeksaa suuntasimme nostopaikalle. Sormet olivat kohmeessa sateesta ja kylmästä. Mitään ei kuitenkaan tippunut mereen. Homma menee parhaiten kun antaa nosturikuskin johtaa hommaa ja kiltisti noudattaa käskyjä.


Levää oli yllättävän paljon jos ottaa huomioon, että pesin pohjan elokuun puolivälissä. Alempi vauhtiraita pitänee maalata yli myrkyllä. Nyt se oli kasvanut partaa jonkin verran. Levää oli enemmän kuin vuosi sitten. Johtuneekohan se aurinkoisemmasta paikasta vai oliko tarttunut naapuriveneestä. Se kun näytti seisseen lähes koko kesän ja keränneen partaa reilusti jo kun palasimme kesälomapurjehdukselta.


Kyljet ja pohja olivat helppo puhdistaa kiitos keväällä tehdyn vahauksen ja sileän myrkkymaalauksen. Koska säätiedotus lupasi yöpakkasia, tuli kiire saada vene pressun alle ja sisälle lämmöt päälle. En halunnut jään rikkovan paikkoja. Onneksi isäni oli apuna ja saimme jo perjantaina tehtyä tärkeimmät.


Tänä vuonnakaan emme ajaneet kivelle. Toivotaan hyvän onnen jatkuvan ensi kesänäkin.


Irrotin lämppärin huoltoa varten. Siinä menikin oma aikansa ennen kuin hoksasin miten se pitää irrottaa. Lopulta ymmärsin työntää sen taakse meisselin ja vääntää sen irti asennustelineestään. Lämmitin on toiminut ok, mutta haluaisin tehdä ennakoivan huollon. Laitetta ei todennäköisesti ole huollettu hyvin pitkään aikaan. Irrotin myös lokin. Toivottavasti se pystytään korjaamaan kuntoon.


Potkuri tarvitsisi uudet sinkit. Vielä kun tietäisi mikä potkuri on kyseessä? Volvon oma se ei ainakaan taida olla.


Viikonlopusta tuli lopulta sään puolesta oikein nätti ja oli kiva puuhata veneen kimpussa. Patjat kuivatin sisällä kunnes sunnuntaina siirsimme ne takaisin kuivatettuun veneeseen. Laitoin ilmankuivaajat ämpäreihin. Viime talvena olivat poistaneet kosteutta varsin hyvin ja pinnat olivat härmästä vapaat. Puhdistin kaikki pinnat mäntysuopaliuoksella ja tyhjensin veneen tavaroista. Aikaa riitti lisäksi siivota kolme varastoa, autotalli ja haravoida piha. Sohva ei viikonloppuna kulunut turhasta makoilusta.


Veneen mukana tullut pressu on todella tukevaa kangasta. Kestävyysongelmia ei ole ollut. Painoa sillä on sen verran, että ylös saaminen on jonkinmoinen fyysinen ponnistelu. Ehkä pitäisi kehittää tekniikkaa paremmaksi. Nyt Charlotta saa levätä pressun alla. Keväällä kohti uusia seikkailuja.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Haikein mielin

Vene vailla isopurjetta ja puomia. Kauden päätös siis. Tämä kesä oli minulle niin merkityksellinen, että sydäntä riipaisi irrottaa purjetta. Ihan kuin merkittävä ajanjakso elämässäni olisi päättynyt. Ilmakin oli kaunis ja muistutti upeasta purjehduskesästä. Ensimmäisestä kesästä kun teimme pitkän lomapurjehduksen Saaristomeren poikki. Tuosta myöhemmin kesän yhteenvedossa. Nyt Charlotta pitää saada vielä turvallisesti pihalle pressun alle turvaan talven tuiskuilta.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Yö Käärmesaaressa ja kovaa kryssiä

Lämmin syksy sai minut haaveilemaan vielä yhdestä yöstä veneellä ja kun yöloma-anomuskin meni läpi piti vaan löytää sopiva kohde läheltä. Alunperin tarkoitukseni oli Kertun innoittamana purjehtia Isoon Vasikkasaareen. Yöksi luvattiin kuitenkin kovaa lounaistuulta ja siksi tuo vaihtoehto karsiutui pois. Jotenkin onnistuin googlaamaan Käärmesaaren. Siitä löytyy vähän tietoa netistä. Työkaverini osasi kuitenkin kertoa että hyvä laituri poijuilla pitäisi löytyä ja kun laituri sijaitsee pohjoisrannalla tarjoaisi se todennäköisesti suojan kovaa lounaistuulta vastaan.


Töistä lähdin kolmelta ja kauppojen kautta veneelle. Köydet sain irti neljältä. Laitoin yhden reivin. Onneksi. Särkän jälkeen tuli selväksi, että nyt saa tehdä töitä. Kryssi kohti länttä ja Harmaja näytti 12 m/s keskituulta. Päätin kiertää Pihlajasaaren ja Melkin eteläpuolelta. Pohjoisesta ilmestyi FE-83 täydellä isolla ja 3 hengen miehistöllä taakseni. Ajattelin että nyt sieltä tulee joku kisaporukka ja jäin odottamaan koska menevät ohi. Merenkäynnin takia jouduin keskittymään omaan suoritukseeni. Reivistä huolimatta mulla oli tehoja ns. täydet ja jouduin laskemaan isoa leen puolelle. Sivusilmällä näin että kovan kelin kryssijänä pidetty FE jäi alemmas tuuleen. Keskityin ylläpitämään vauhtia ja myötäilemään aallokkoa.


Yllätykseni oli suuri kun muutamien vendojen jälkeen FE oli jäänyt kauas taakse. Ottivat lopulta suunnan Melkin pohjoispuolelle ja jäin yksin kamppailemaan aallokkoa vastaan. Täysi iso ja twistillä ollut fokka tarjosi näköjään huomattavasti huonomman suorituskyvyn aallokossa kuin täystehoinen fokka+1.reivi omassani.


Alamäkipurjehdusta. Aallokko oli mukavan pitkää. Aaltojen syvyys ei tosin kuvasta erotu. Styyran halssilla aallokko oli varsin vastainen ja välillä keula kävi veden alla. Kunnon rodeopurjehdusta. Matka eteni joutuisasti.


Käärmesaaresta löytyi tosiaankin hyvä ponttoonilaituri ja poijut. Sain mukavasti veneen keulan tuuleen. Saari plokkasi kivasti tuulta ja aallokkoa. Omassa rauhassa sain olla. Matka onneksi niin lyhyt, että olin perillä jo kuudelta valoisaan aikaan.



Hiukan matkaa kävelin ylös saareen. Luonto näytti todella mukavalta. Tänne pitää tulla vielä lasten kanssa.


Yö laskeutui. Kaupungin ja matkustajalaivojen valot näkyivät idyllisesti kauempana. Pojalla tuli kotona ikävä ja juttelimme puhelimitse oikein kunnolla. Tuo oli ensimmäinen kerta.


Koska edellinen yksin kokkaus Porkkalassa herätti hilpeyttä naislukijoiden keskuudessa oli minulla nyt kovat paineet petrata suoritusta. Illalliseksi loimulohta ja siikli-perunoita.


Jälkiruoaksi rommitotia. Lämmityslaite toi mukavan lämmön kajuuttaan ja oviaukosta näkyi tähtitaivas ja Lauttasaaren valot. Upea syysidylli. Uni tuli äkkiä. Yöllä tuuli oli noussut aina 13(16) m/s asti. Vene oli kuitenkin varsin levollisesti laiturissa. Aamulla oli mukava herätä lämpimästä veneestä. Nukuin tosin pommiin ja tuli kiire päästä kotimatkalle.


Kotimatkalla oli eilistäkin kovempi keli mutta koska tuuli oli myötäinen meni matka leppoisasti. Menin pelkällä reivatulla isolla ja silläkin sain huipuiksi 7,6 solmua. Matka oli upea irtiotto arjesta.

torstai 3. lokakuuta 2013

Monenlaista kulkijaa

Isän kanssa kävimme tänään jo perinteeksi muodostuneella syyspurjehduksella. Säätiedotus lupasi hyvää tuulta ja aurinkon. Lämpöä jopa 11 astetta. Paljon enemmän ei voi syyspurjehdukselta vaatia. Starttasimme heti neljältä. Tuulta saimme heti aluksi mukavat 9(11) m/s. Sai isäkin kokea reippaamman tuulen. Täydellä isolla ja st-fokalla mentiin, joten kivasti rajoilla oltiin ja kryssillä saatiinkin Charlotta iloiseen laukkaan.



Isä pääsi pinnamieheksi, joten sain itse kuvattua ympäri venettä. Varsin mukava välillä hengailla muuallakin kuin sitloorassa.




Nämä väkkyrät paahtoivat aivan kauheaa vauhtia. Olin paaran halssilla mutta mitään mahdollisuutta ei olisi ollut väistää näitä. Onneksi hän meni perän puolelta ohi. Upea ilmestys.



Hienot purjeet pikku-Firstillä. Meno näytti varsin herkältä puuskissa.



Aurinko painui horisontin taakse noin puoli seitsemältä. Valoa riitti kuitenkin pitkään vielä sen jälkeen.


Vartin yli seitsemään näki vielä ihan mukavasti. Ts. valoisuutta riittää varsin pitkälle syksyyn näitä iltapurjehduksia ajatellen. Pitää vaan olla ajoissa liikkeellä.


Uusissa led-polttimoissa riittää tehoa. Hytti oli aivan kirkas. Kokonaisuutena todella mukava purjehdus. Paljon enemmän ei olisi keliltä voinut vaatia. Fleacella pärjäsi lämmön puolesta vaikka tuuli oli reipas.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Syyspurjehduksella

Perhettä en edes yrittänyt houkutella mukaan. Merellä kun on jo kuulemma kylmä. Säätiedotus näytti puolipilvistä ja hyvää 6 - 8 m/s pohjoisen puoleista tuulta. Mantereen puolelta tulevaa tuulta ei juuri kesällä pääse Helsingin edessä kokemaan. Pohjoisen puoleinen tuuli tarkoittaa että aallokon puolesta saadaan järviolosuhteet kaupungin edustalle.


Venemessuilta ostamani purjehdustakki pääsi nyt ensimmäistä kertaa testiin. Aluksi olo oli vähän tönkkösuolattu tuon korkean kauluksen takia, mutta kyllä siihen sitten tottui. Kylmää merellä ei tässä varustuksessa ollut. Enemmänkin meinasi puuhatessa tulla hiki.


Audimiehiä merellä. Suuntasin kohti Melkkiä slöörillä. Sivumyötäseen oli leppoista mennä. Tuulta oli mukavasti ja kuten näkyy aallokkoa ei juuri lainkaan.


Melkin kierron jälkeen alkoi kryssi takaisin. Tässä tapauksessa se purjehduksen parempi osuus. Merellä oli ihan mukavasti porukkaa.


Tästä kohtaa Helsinki näyttää mereltä ihan mukavalta. Joskus aikoinaan on osattu rakentaa viihtyisän näköistä kaupunkia.


Tuuli nousi ja puuskat varsinkin. Purjeet liian löysällä ja välillä mentiin aika kallellaan ennenkuin sain trimmit paremmiksi. Keulalla oli kolmos genoa. Kryssin Särkästä sisään ja siinä oli hyvä harjoitella nopeaa skuuttausta yksinpurjehduksella. Veneen kun laittoi kääntymään sopivalla nopeudella sain skuutattua sisään ilman vinssausta.


Suomenlinnan pohjoispuolen kapealla väylällä tuli trimaraani vastaan. Onneksi molemmilla oli sivutuuli. Vasemmalla näkyy lisäksi Suomenlinnan lautta. Noita saa olla joka kerta väistelemässä. Liikkuvat varsin nopeasti.


Tuuli nousi edelleen ja puuskat kovenivat. Harmaja näytti parhaimmillaan n. 9 m/s keskituulta. Mulla oli liikaa purjetta. Latistin ison täysin. North Sailsin iso on ollut mahtava purje. Yritin puuskissa saada Charlottan broachaamaan. Vene kallistui 30 asteeseen ja pinnasta sai pistää vastaan jonkin verran. Suunta ja nopeus pysyivät kuitenkin nätisti. Peräsin piti todella hyvin. Tiukassa kryssissä nopeus pysyi 5,5 solmussa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Konkarin matkassa

Miten purjehdus muuttuu kun veneelle tulee 9 jalkaa pituutta ja yli 3000 kg massaa lisää? Nyt sain kokea tuon kun Timo blogista Cruising and racing in the Baltic antoi mahdollisuuden tutustua veneeseensä Avance 36:een. Oma toiveeni oli päästä merelle hiukan kovemmassa tuulessa ja tuo onneksi toteutui.


Liput liehusivat suorana HSK:n rannassa. Ennuste näytti illalle 10 m/s itätuulta. Ts. varsin ideaalia tuulta koukata hiukan meren puolella kokeilemassa avomeripurjehdusta. Veneessä meitä oli neljä miestä. Itselläni oli lyhyin kokemus purjehtimisesta.


Heti aluksi tuli selväksi, että nyt ollaan kyseessä aivan eri luokan voimien kanssa kuin omassa varttitonnarissani. Täysin voimin iso vinssattiin mastoon ja kuitenkin mastoliikki jäi löysälle. Vaikka meillä oli yksi reivi käytössä, puuskat ottivat kunnolla kiinni ja kallistuskulmat olivat selkeästi korkeammat mihin olen omassa veneessäni tottunut. Samoissa paikoissa missä olen omassa veneessäni tottunut istumaan ei pysynyt paikoillaan. Päätettiin parantaa trimmejä kiristämällä molempien purjeiden falleja.


Fallien kiristyksen jälkeen kallistelu väheni ollen kuitenkin hiukan enemmän mihin olen tottunut. Avance 36 on suhteessa kapeampi vene kuin omani ja tuolla on varmasti vaikutusta siihen millä kallistuskulmalla venettä ajetaan. Välillä vesi kävi jopa leen kannen päällä. Vene ei kuitenkaan lähtenyt broachaamaan. Oma veneeni olisi tuossa vaiheessa jo lähtenyt kääntämään keulaa tuuleen. Olimme tuossa vaiheessa vielä saariston suojassa ja alle metrisellä aallokolla ei juurikaan ollut vaikutusta kulkuun. Massan ja kapean rungon ansiosta vene jyräsi rauhallisesti aaltojen läpi.


Ulompana aallokkokin kasvoi ihan miehekkääksi. Harmajan tuulimittari näytti mielestäni alakanttiin 9(11) m/s. Kovissa tuulissa surffaava työkaverini on sanonut, että itätuulilla Harmaja näyttää alakanttiin ja siltä se merta katsoessa näytti. Emme lähteneet kryssimään, vaan seurasimme matkustajalaivaa sivutuulessa merelle. Uloimpien saarten jälkeen alkoi tulla parimetrisiä aaltoja vastaan. Nyt alkoi isokin vene jo liikehtimään aaltojen vaikutuksesta.


Pinnatuntuma oli aivan erilainen kuin omassa veneessäni. Voimaa tarvittiin luonnollisesti enemmän, mutta myös ennakointia. Myöhästynyt korjausliike muutti kurssia lähes 10 astetta ja sen korjaamiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla pienellä veneelläni. Yhtä tarkka ajo mihin olen tottunut vaatisi todennäköisesti jonkin verran harjoittelua. Pidempi runko oli luonnollisesti suuntavakaampi. Jossain vaiheessa sivuaalto löi hiukan vettä sitlooraan ja kasteli penkit. Päätin lähteä vaihtamaan purjehdushousut päälle. Tuo oli kuitenkin huonoin hetki mennä sisätilaan. Itselläni on taipumus matkapahoinvointiin ja sisällä tuli äkkiä huono olo aallokon käydessä (ominaisuus joka tuli itselle selväksi jo varusmiehenä miinalaivalla). Kapeassa veneessä oli onneksi tuet lähellä kun heiluin sisällä. Käännyimme slööriosuudelle ja katselin kajuutasta kun takana nouseva aalto nousi pinnamiehen pään yli. Millaiseksi aallokko muodostuukaan kun oikeasti tuulee kovaa. Tällaisessakin kelissä isompi ylitys vaatisi perhepurjehduksessa käytännössä sen, että lapset nukkuisivat ja vanhemmat voisivat olla ulkona. Sitlooraan päästyäni alkoi olo heti helpottaa. Itse kipparoidessa en ole pahaa oloa kokenut. Pinnassa joutuu keskittymään itse suoritukseen.

Purjehduskokemuksena tämä oli itselle erittäin arvokas. Kiitos siitä Timolle. En usko että nyt lasten ollessa pieniä tulen tämän kokoluokan venettä vielä ostamaan. Jo vinssinvapauttajien avaaminen vaati sen verran voimaa, että vaimoni ei pystyisi minua tarvittaessa auttamaan. Avomerellekään ei tee mieli ennenkuin lapset ovat riittävän isoja toimimaan itsenäisesti. Meillä riittää onneksi vielä saaristoa tutkittavaksi siihen asti.

Loppukevennyksenä Merenneidolle ja Anskulle kuvia keittiöstä.

Before (elämää kaaoksen keskellä):






After (eri kulmasta kuvattuna):



Ei nyt löytynyt kuvaa, missä näkyisi koko kokonaisuus. Puolet siis tässä.