Talviunille

Ihan ei sää suosinut nostopäivänä pe 18.10. Lämpöä pari astetta ja taivaalta tuli vettä ja räntää. Nosturikuskin kommentti ensimmäisenä oli, että ei olisi yhtään haitannut vaikka kaikki noston varanneet olisivat peruneet tänään. Olimme edellisenä päivänä käyneet käyttämässä koneen lämpimäksi, vaihtaneet öljyt, öljynsuodattimen ja avanneet vanttiruuvit valmiiksi. Samana iltana katselin kun jollain oli hirttäneet vanttiruuvit kiinni nostolaiturin vieressä ja nosturiauto odotti vierellä. Todellakin kannattaa katsoa jo ajoissa että aukeavat.

Aamulla ennen klo kahdeksaa suuntasimme nostopaikalle. Sormet olivat kohmeessa sateesta ja kylmästä. Mitään ei kuitenkaan tippunut mereen. Homma menee parhaiten kun antaa nosturikuskin johtaa hommaa ja kiltisti noudattaa käskyjä.

Levää oli yllättävän paljon jos ottaa huomioon, että pesin pohjan elokuun puolivälissä. Alempi vauhtiraita pitänee maalata yli myrkyllä. Nyt se oli kasvanut partaa jonkin verran. Levää oli enemmän kuin vuosi sitten. Johtuneekohan se aurinkoisemmasta paikasta vai oliko tarttunut naapuriveneestä. Se kun näytti seisseen lähes koko kesän ja keränneen partaa reilusti jo kun palasimme kesälomapurjehdukselta.

Kyljet ja pohja olivat helppo puhdistaa kiitos keväällä tehdyn vahauksen ja sileän myrkkymaalauksen. Koska säätiedotus lupasi yöpakkasia, tuli kiire saada vene pressun alle ja sisälle lämmöt päälle. En halunnut jään rikkovan paikkoja. Onneksi isäni oli apuna ja saimme jo perjantaina tehtyä tärkeimmät.

Tänä vuonnakaan emme ajaneet kivelle. Toivotaan hyvän onnen jatkuvan ensi kesänäkin.

Irrotin lämppärin huoltoa varten. Siinä menikin oma aikansa ennen kuin hoksasin miten se pitää irrottaa. Lopulta ymmärsin työntää sen taakse meisselin ja vääntää sen irti asennustelineestään. Lämmitin on toiminut ok, mutta haluaisin tehdä ennakoivan huollon. Laitetta ei todennäköisesti ole huollettu hyvin pitkään aikaan. Irrotin myös lokin. Toivottavasti se pystytään korjaamaan kuntoon.

Potkuri tarvitsisi uudet sinkit. Vielä kun tietäisi mikä potkuri on kyseessä? Volvon oma se ei ainakaan taida olla.

Viikonlopusta tuli lopulta sään puolesta oikein nätti ja oli kiva puuhata veneen kimpussa. Patjat kuivatin sisällä kunnes sunnuntaina siirsimme ne takaisin kuivatettuun veneeseen. Laitoin ilmankuivaajat ämpäreihin. Viime talvena olivat poistaneet kosteutta varsin hyvin ja pinnat olivat härmästä vapaat. Puhdistin kaikki pinnat mäntysuopaliuoksella ja tyhjensin veneen tavaroista. Aikaa riitti lisäksi siivota kolme varastoa, autotalli ja haravoida piha. Sohva ei viikonloppuna kulunut turhasta makoilusta.

Veneen mukana tullut pressu on todella tukevaa kangasta. Kestävyysongelmia ei ole ollut. Painoa sillä on sen verran, että ylös saaminen on jonkinmoinen fyysinen ponnistelu. Ehkä pitäisi kehittää tekniikkaa paremmaksi. Nyt Charlotta saa levätä pressun alla. Keväällä kohti uusia seikkailuja.

Haikein mielin

Vene vailla isopurjetta ja puomia. Kauden päätös siis. Tämä kesä oli minulle niin merkityksellinen, että sydäntä riipaisi irrottaa purjetta. Ihan kuin merkittävä ajanjakso elämässäni olisi päättynyt. Ilmakin oli kaunis ja muistutti upeasta purjehduskesästä. Ensimmäisestä kesästä kun teimme pitkän lomapurjehduksen Saaristomeren poikki. Tuosta myöhemmin kesän yhteenvedossa. Nyt Charlotta pitää saada vielä turvallisesti pihalle pressun alle turvaan talven tuiskuilta.

Posted with Blogsy

Yö Käärmesaaressa ja kovaa kryssiä

Lämmin syksy sai minut haaveilemaan vielä yhdestä yöstä veneellä ja kun yöloma-anomuskin meni läpi piti vaan löytää sopiva kohde läheltä. Alunperin tarkoitukseni oli Kertun innoittamana purjehtia Isoon Vasikkasaareen. Yöksi luvattiin kuitenkin kovaa lounaistuulta ja siksi tuo vaihtoehto karsiutui pois. Jotenkin onnistuin googlaamaan Käärmesaaren. Siitä löytyy vähän tietoa netistä. Työkaverini osasi kuitenkin kertoa että hyvä laituri poijuilla pitäisi löytyä ja kun laituri sijaitsee pohjoisrannalla tarjoaisi se todennäköisesti suojan kovaa lounaistuulta vastaan.

Töistä lähdin kolmelta ja kauppojen kautta veneelle. Köydet sain irti neljältä. Laitoin yhden reivin. Onneksi. Särkän jälkeen tuli selväksi, että nyt saa tehdä töitä. Kryssi kohti länttä ja Harmaja näytti 12 m/s keskituulta. Päätin kiertää Pihlajasaaren ja Melkin eteläpuolelta. Pohjoisesta ilmestyi FE-83 täydellä isolla ja 3 hengen miehistöllä taakseni. Ajattelin että nyt sieltä tulee joku kisaporukka ja jäin odottamaan koska menevät ohi. Merenkäynnin takia jouduin keskittymään omaan suoritukseeni. Reivistä huolimatta mulla oli tehoja ns. täydet ja jouduin laskemaan isoa leen puolelle. Sivusilmällä näin että kovan kelin kryssijänä pidetty FE jäi alemmas tuuleen. Keskityin ylläpitämään vauhtia ja myötäilemään aallokkoa.

Yllätykseni oli suuri kun muutamien vendojen jälkeen FE oli jäänyt kauas taakse. Ottivat lopulta suunnan Melkin pohjoispuolelle ja jäin yksin kamppailemaan aallokkoa vastaan. Täysi iso ja twistillä ollut fokka tarjosi näköjään huomattavasti huonomman suorituskyvyn aallokossa kuin täystehoinen fokka+1.reivi omassani.

Alamäkipurjehdusta. Aallokko oli mukavan pitkää. Aaltojen syvyys ei tosin kuvasta erotu. Styyran halssilla aallokko oli varsin vastainen ja välillä keula kävi veden alla. Kunnon rodeopurjehdusta. Matka eteni joutuisasti.

Käärmesaaresta löytyi tosiaankin hyvä ponttoonilaituri ja poijut. Sain mukavasti veneen keulan tuuleen. Saari plokkasi kivasti tuulta ja aallokkoa. Omassa rauhassa sain olla. Matka onneksi niin lyhyt, että olin perillä jo kuudelta valoisaan aikaan.

Hiukan matkaa kävelin ylös saareen. Luonto näytti todella mukavalta. Tänne pitää tulla vielä lasten kanssa.

Yö laskeutui. Kaupungin ja matkustajalaivojen valot näkyivät idyllisesti kauempana. Pojalla tuli kotona ikävä ja juttelimme puhelimitse oikein kunnolla. Tuo oli ensimmäinen kerta.

Koska edellinen yksin kokkaus Porkkalassa herätti hilpeyttä naislukijoiden keskuudessa oli minulla nyt kovat paineet petrata suoritusta. Illalliseksi loimulohta ja siikli-perunoita.

Jälkiruoaksi rommitotia. Lämmityslaite toi mukavan lämmön kajuuttaan ja oviaukosta näkyi tähtitaivas ja Lauttasaaren valot. Upea syysidylli. Uni tuli äkkiä. Yöllä tuuli oli noussut aina 13(16) m/s asti. Vene oli kuitenkin varsin levollisesti laiturissa. Aamulla oli mukava herätä lämpimästä veneestä. Nukuin tosin pommiin ja tuli kiire päästä kotimatkalle.

Kotimatkalla oli eilistäkin kovempi keli mutta koska tuuli oli myötäinen meni matka leppoisasti. Menin pelkällä reivatulla isolla ja silläkin sain huipuiksi 7,6 solmua. Matka oli upea irtiotto arjesta.

Monenlaista kulkijaa

Isän kanssa kävimme tänään jo perinteeksi muodostuneella syyspurjehduksella. Säätiedotus lupasi hyvää tuulta ja aurinkon. Lämpöä jopa 11 astetta. Paljon enemmän ei voi syyspurjehdukselta vaatia. Starttasimme heti neljältä. Tuulta saimme heti aluksi mukavat 9(11) m/s. Sai isäkin kokea reippaamman tuulen. Täydellä isolla ja st-fokalla mentiin, joten kivasti rajoilla oltiin ja kryssillä saatiinkin Charlotta iloiseen laukkaan.

Isä pääsi pinnamieheksi, joten sain itse kuvattua ympäri venettä. Varsin mukava välillä hengailla muuallakin kuin sitloorassa.

Nämä väkkyrät paahtoivat aivan kauheaa vauhtia. Olin paaran halssilla mutta mitään mahdollisuutta ei olisi ollut väistää näitä. Onneksi hän meni perän puolelta ohi. Upea ilmestys.

Hienot purjeet pikku-Firstillä. Meno näytti varsin herkältä puuskissa.

Aurinko painui horisontin taakse noin puoli seitsemältä. Valoa riitti kuitenkin pitkään vielä sen jälkeen.

Vartin yli seitsemään näki vielä ihan mukavasti. Ts. valoisuutta riittää varsin pitkälle syksyyn näitä iltapurjehduksia ajatellen. Pitää vaan olla ajoissa liikkeellä.

Uusissa led-polttimoissa riittää tehoa. Hytti oli aivan kirkas. Kokonaisuutena todella mukava purjehdus. Paljon enemmän ei olisi keliltä voinut vaatia. Fleacella pärjäsi lämmön puolesta vaikka tuuli oli reipas.