Kesä 2014

Kesän alku ei ollut paras mahdollinen. Kaikenlaista epäonnea, joista osa oli omaa mokaa ja toiset vaan huonoa tuuria. Niistä kuitenkin selviydyttiin. Kesäkuu oli kolea. Tuntui että mahtaako tästä kesää tullakaan. Yksi kauden merkittävimmistä purjehduksista sattui kuitenkin heti kauden alkuun kun pojan kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa kahdestaan purjehdukselle.

Kauas emme suunnanneet, vaan kiersimme vain Suomenlinnan ja yövyimme siellä. Todella kiva reissu.

Kesä ehti edetä varsin pitkälle ennen kuin sain koko poppoon kerralla paattiin. Itselläni oli suuret suunnitelmat kesälomapurjehduksen osalta. Vaimoa kuitenkin jännitti kovasti tytön takia. Keväällä tyttö nukkui huonosti ja he joutuivat turvautumaan ulkopuoliseen unikouluun. Lopulta päätettiin lähteä reissuun ilman suurempia suunnitelmia ja mennä fiiliksen mukaan.

Kuinka ollakaan säät muuttuivat upeiksi ja saimme intiaanikesän. Lapsetkin sopeutuivat veneeseen paremmin kuin olimme ikinä uskaltaneet toivoa. Päivittäiset purjehdukset muodostivat kivan päivärytmin ja joka päivä oli uusi satama koettavana. Arjen rutiinit menivätkin helposti. Keväällä ostamani kahvinkeittimen käyttö aamulla ensimmäisenä rauhoitti aamun ensihetket.

Veneeseen tekemäni pienet parannukset olivat suuressa arvossa. Tänä kesänä tavarat olivat entistä paremmin omilla paikoillaan ja monet mahdollisuudet olivat hyödynnetty. Tyttö tykkäsi kovasti nukkua päiväunet meripunkassa. Viime kesänä hän nukkui ulkona kaukalossa.

Koska kaikki sujui niin mukavasti, purjehdimme aina Maarianhaminaan asti. Tuulet olivat tänä kesänä todella suotuisia. Joskin muutaman täysin tuulettoman päivän jouduimme kokemaan. Paluumatkalla jäimme eteläiselle Saaristomerelle risteilemään ja kiertelimme muutaman päivän upeita kohteita. Matkan lopuksi saimme nauttia vielä purjehduksesta pariskuntana. Aah mitä luksusta. Säiden suhteen oli todella paljon onnea. Vain yksin tekemilläni siirtopurjehduksilla tuulet nousivat yli 10 m/s. Itse vietin kesälomalla veneellä päivän vaille kolme viikkoa. Perheelle tuli noin kaksi viikkoa.

1. Tärkeä etappi

Kihdin ylitys. Saavuimme Kökariin upealla 5 m/s etelätuulella. Meri oli todella lempeä meitä kohtaan.

2. Mahtavin paikka

Björkön sisäjärvi oli huikea kokemus. Tyttö oli tänne vielä liian pieni, mutta pojan kanssa uimme ja hypimme pitkät tovit.

3. Lapsiperheen paratiisi

Rödhamn oli kaikkea mitä olemme saaristolta toivoneet. Molemmat lapset olivat haltioissaan ja lämpimässä vedessä oli mukava uida.

4. Vinkkejä

Hangonkylän På Krokenin viereisestä myymälästä ja Maarianhaminan länsisataman eteläpuolella sijaitsevasta Fisk Kojanista on hyvä tankata jääkaappi täyteen herkullista kalaa. Mukaan ostamamme hätäruokavarasto säästyikin syksyn arkiruoaksi. Voi toki olla että niitä Jalostajan säilykelihapullia ei syödä koskaan. 

Viimeisen purjehduksen tein 4 - 5.10 Käärmesaareen. Keli oli tuolloin vielä mukavan lämmin (8-10 astetta) ja kotikulmilta oli toinenkin venekunta siellä. Ilta meni kivasti nuotiolla turistessa.  Vene nostettiin 13.10. Se oli juuri oikea aika. Nyt viikon 43 lopulla alkavat lämpötilat mennä öisin alle nollan ja muutenkin on ollut varsin märkää.

Isä ja poika syyspurjehduksella

Minua kiehtoi ajatus pojan kanssa kahdenkeskisestä syyspurjehduksesta. Ei mistään pitkästä purjehduksesta, vaan että yhdessä vietettäisiin yö lähisaaressa. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista ilmaa. Tosin aika kovaa tuulta myös. Mutta tuo ei haitannut koska kovan tuulen st-fokkani oli vielä testaamatta.

Parhaimmillaan luvattiin 12 m/s lännen puoleista lauantain iltapäivälle. Tuo ei kuitenkaan toteutunut. Parhaimmillaan keli oli 10(13) m/s, kryssiä kuitenkin. Keulilla kovan tuulen fokka ja isossa yksi reivi. Käytännössä mentiin alitehoilla vaikka molemmissa pussia jonkun verran. Vain puuskissa pääsin vauhdin huumaan. Luultavasti tämä yhdistelmä toimii ok 12 m/s kryssillä. Iso vaan pitää vetää ihan levyksi. Aallokkoa oli sen verran, että ihan kivoja pomppuja otettiin Melkin eteläpuolella. Poika nukahti keulaan. En ymmärrä miten siinä pomppimisessa voi nukkua. Uusi pikkufokka toimi hienosti. 

Yöksi menimme tuttuun Käärmesaareen. Rantautuminen meni hienosti kun sain tultua vastatuuleen laituriin. Jätin koneeseen vedon päälle ja se piti keulan juuri sopivasti kiinni laiturissa köysien kiinnityksen ajan. Lähdimme heti kiertämään saarta. Sen jälkeen tein meille safkat ja köllimme hetken pimeää odotellen.

Tarkoituksena oli illalla vielä paistaa makkarat ja sen jälkeen lähteä pimeässä taskulampuilla saarta kiertämään.

Kaupungin valot näyttivät idylliseltä. Tuuli oli kylläkin kova ja viilensi. Onneksi nuotio lämmitti. Saunakin olisi ollut ihan kiva juttu.

Hyvältä maistuivat makkarat ja hetki oli pojalle jännittävä. Metsäkin pimeni ympärillä ja alkoi näyttää kiehtovalta.

Metsässä oli pimeää. Koko saarta emme lähteneet kiertämään. Pienen pojan piti päästä jo nukkumaan.

Yö oli levoton. 8-10 m/s tuuli osui suoraan laituriin. Onneksi keulamme oli tuuleen. Pompimme koko yön ja tuuli tuiversi mastossa. Laiturissa myös yöpynyt 9 tn kruiseri oli levollisemmin. Aamulla heräämistä kangisti toimimaton lämppäri. Kertaakaan ei ole huollon jälkeen toiminut ja en ole asialle jaksanut tehdä mitään, koska on niin vähällä käytöllä (edit: vika oli sulakkeen kontaktissa, ei huolletussa laitteessa). Ei meillä nytkään kylmä ollut, koska yö oli lämmin (10 astetta). Aamulla olisi vaan ollut kiva saada lattiat lämpimäksi. Sanoin pojalle, että ei tulla pois peittojen alta ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.

Aamullakin tuuli vielä n. 9 m/s, mutta kääntyi hiukan saaren taakse. Lähdimme vielä kiertämään saarta. Pitkä tovi tuli vielä juteltua ison veneen kipparin kanssa. He risteilevät Suomenlahtea ja Itämerta ristiin rastiin. Hyvin erilaista purjehdusta meihin verrattuna. Ehkä mekin sitten joskus...

Paluumatkalle saimme upean kelin. Tuuli heikkeni hiukan ja otin rennosti pelkällä isopurjeella. Hiukan yli pari tuntia niin olimme takaisin kotisatamassa. Poika hurjan tyytyväisenä kivasta matkasta. 

Paluumatkalla saimme lisäksi vielä nauttia kisailijoiden tyylinäytteistä. 

Laguunia ja pupuja

Aspö-päivän jälkeen tuli peilityyni päivä. Hyödynsin Aspön varsin puhtaan veden vielä aamulla harjaamalla veneen pohjan puhtaaksi. Tuulettomana päivänä emme halunneet tehdä pitkää siirtymää koneella, vaan suuntasimme kohti Björkötä.

Björkön laguuni muodostaa upean suojaisan luonnonsataman. Kallioilla on lenkkejä. Itse kiinnityimme kiviin. Laguunin perä oli suosittu. Ilmeisesti siellä on huussit. Ainakin siltä näytti kun kumiveneellä sinne soutelimme. Kaksi rantakäärmettä näimme uimassa.

Maasto oli kaksivuotiaalle hankala. Paikka sopii paremmin vähän isommille lapsille. 

Parasta paikassa on upea sisäjärvi. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Poika hyppeli veteen innoissaan ja minä myös. Tytölle kalliot olivat liian hankalat liikkumiseen.

Illalla paistoimme lettuja. Seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää etelän puoleista tuulta. Ideaalia siirtyä läpi kansallispuiston kohti Helsingholmia. Halusimme paikkaan, jossa tytönkin olisi mukava olla.

Purjehduspäivä Helsingholmiin oli upea. Saaristomerellä saa purjehtia rauhassa ilman isojen moottoriveneiden aallokkoa. Charlotta laiturissa kolmas vasemmalta. Huomaa aurinkosuoja. Ostin Biltemasta parin euron pressun ennen matkaa sadesuojaksi. Siitä tulikin tärkeä suoja paahdetta vastaan.

Helsingholmin hiekkarantassa on hyvä pohja. Pientenkin lasten on helppo olla.

Pupu ja koira olivat kiinnostavia. Aikuisille helpompaa kun kiinnostavia juttuja löytyy.

Isä - poikajuttu. Kuinka korkealle pojan saa heitettyä. Käy räjähtävän voiman treenistä ja poika kiljuu riemuissaan. 

Haitarimusiikkia Aspössa

Jurmon jätimme auringonpaisteessa ja kevyellä tuulella. Matka Aspöseen oli kuitenkin lyhyt ja vähäisellä nopeudella ei ollut juuri merkitystä. Toistaiseksi varttitonnarimme nopeus on riittänyt oikein mainiosti saaristomatkailuun. 20 - 35 mpk:n välein on löytynyt kivoja satamia, joissa olemme halunneet vierailla.

Aspössa on kiva pieni hiekkaranta lapsille. Esittelyssä saaristossa käyttämäni lapsenkuljetustapa. Hankalakulkuisissa saarissa tämä on kätevä, koska jättää toisen käden vapaaksi. 

Poika uskaltautui pelastusliiveissä mereen ja siitähän se hauskuus alkoi.

Illemmalla isäntä ja poika tarjosivat hienon musiikkiesityksen. Lapset leikkivät vieressä. Tunnelma oli mahtava. Olin niin onnellinen tuosta hetkestä.

Myös muut kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia. Paikan nuoriso rakensi itselleen lauttaa. Sen verran helsinkiläisiä fiksumpia, etteivät lähteneet Tallinnaan, vaan tyytyivät melomaan sataman tuntumassa. Hellettä riitti. Lämpöä oli niin paljon, että välillä kastelin t-paidan märäksi. Aamulla ensimmäisenä menimme saunan rantaan uimaan. Aspö oli erittäin mieluisa kokemus ja pikkulapsiperheelle sopiva paikka. Tänne palaamme vielä. 

Savukampelaa Jurmossa

Bloggaukset tulevat nyt kovasti viiveellä, koska yhteydet ulkosaaristossa ovat olleet huonot. Rödhamnista matkamme jatkui Kökar Sandvikin kautta Jurmoon. Sandvikissa oli todella paha sinileväongelma. Laiturin ensimmäiset veneet lilluivat perunapellon näköisessä mönjässä. Illalla tuulen hiipuessa haju satamassa oli ällöttävä. Starttasimme heti aamusta kohti Jurmoa. Tuulta oli luvattu vain 2 - 3 m/s, mutta myötäinen puolelta.

Nostin spinnun heti kun pieni vire ilmestyi veden pinnalle. Korvasin leen skuutin 3 mm narulla. Spinnu pysyi kivasti ylhäällä nopeuden ollessa 2,7 - 3,5 solmua. Merta pitkin kulki ikäänkuin tuuliväyliä, joita metsästin. Yllätyksekseni sain parhaan nopeuden veden pinnalla olevan vireväylän alapuolella. Ylhäällä olevassa kuvassa koimme magical momentin kun lähes peilityynellä vedenpinnalla saimme nopeudeksi ajoittain 4,5 solmua.

Miehistö nautti purjehduksesta. Muut menivät koneilla.

Jurmoon saavuille kevyestä kelistä huolimatta kolmelta. Kahvila oli todella idyllinen ja saimme ostettua savusiikaa ja savukampelaa. Jälkimmäinen alkaa olla hyvin harvinainen herkku saaristossa.

Teimme retken saaren ympäri. Toisessa päässä saarta oli paljon kiviä. Siis todella paljon.

Kappeli oli idyllinen. Hautakivet kertoivat omat tarinansa. Mm. sodat ja lapsi-/äitikuolleisuus näkyvät näillä saaristojen hautausmailla. Ovat aina koskettavia.

Illalla herkuttelimme kampeloilla. Olivat aivan parasta herkkua. Kampela muistuttaa Välimeren kaloja. Vähän ruotoja ja todella maukas kala. Myös limppu oli parasta saaristolaatua. 

Perhepurjehdus pienten lasten kanssa on sellaista tunteiden vuoristorataa. Välillä saa kokea tällaisia upeita hetkiä. 

Rödhamn - perhepurjehtijan paratiisi

Maarianhaminassa vietimme puolitoista päivää, mikä on meidän levottomille sieluille paljon. Toisaalta helteet kävivät niin raskaiksi, että halusimme paeta ulkosaaristoon. Se olikin todella hyvä päätös. Rödhamn osoittautui juuri sellaiseksi paikaksi, mitä purjehdukselta ja saaristosta haluamme.

Koska matka oli lyhyt olimme paikalla jo klo puoli kaksi. Se olikin hyvä asia, koska jo neljän maissa satama oli täynnä. Moni joutui jäämään ankkuriin. Laituri kiemurteli kivasti rantakalliota pitkin ja lomaan oli tehty myös ruokailupaikkoja, mitä myös me myöhemmin hyödynsimme.

Idyllisen kahvilan lomassa oli pieni soma uimaranta. Toisella puolella saarta oli upeat kalliomaisemat. Valitettavasti kamera ei ollut mukana kun kiertelimme siellä.

Tyttö rakenteli hiekkakakkuja ja poika hyppeli veteen kerta toisensa jälkeen. Vanhemmille aivan parasta kun väsyttävät itse itsensä. Kävimme myös soutelemassa kumivenellä.

Saunankin saimme varattua. Täällä oli samanlainen kiva tunnelma kuin Helsingholmissa. Valitettavasti vedessä oli tässä kohtaa sinilevää jonkin verran. Saunahetki oli kuitenkin todella kiva.

Alkupalan nautimme kalliolla lasten leikkiessä vieressä. Tunnelma oli aivan mahtava. Moni toi grillin rantakallioille.

Aamiaiseksi olimme tilanneet sämpylät. Ne saapuivatkin klo 8. Meillä tietysti oli herätty jo paljon aikaisemmin ja kaffeteltu pitkän aikaa. Tuo ei kuitenkaan haitannut.