keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Peräsimen irrotus

Aprillipäivän haaveiluista on aika palata todellisuuteen. Jos kesäisin saa purjehduksella nauttia mies vs meri asetelmasta, on se näin keväisin mies vs vene. Peräsimen irrotuksessa on kaksi tapaa. Helppo ja vaikea. Tässä kerrotaan tuosta jälkimmäisestä.


Alku sujui ihan mallikkaasti. Kaivuutyö meni nopeasti. Isoa kiveä/juurta ei onneksi tullut vastaan. Peräsin oli helppo tukea liinoilla. 


Sitten alkoivat ongelmat. Murkula, johon pinna kiinnittyy ja joka pitää peräsinakselin ylhäällä on ilmeisesti jonkun omatekele. Ensin ajattelin vain yhden ruuvin jämähtäneen kiinni. Metrin jatkovarrellakaan en saanut sitä hievahtamaan. Lopulta porasin ruuvin irti. Sen jälkeen huomioni kiinnittyi keskellä akselia olevaan sokkatappiin. Lyömällä se ei liikahtanut mihinkään. Se oli liimattu kiinni. Tässä vaiheessa oli selvää, että murkula pitää uhrata ja päädyin poraamaan sokkatapin ympäriltä. Itse tappi oli haponkestävää ja pikateräs ei siihen purrut. Lopulta totesin että mulla ei ole riittäviä työkaluja tähän ja lopetin homman. Ainut lohtu tässä kohtaa oli, että murkula oli alumiinia.

Seuraavana päivänä rautakaupan kautta kotiin. Olin ajatellut hankkivani edullisen monitoimityökalun osan rikkomista varten. Lopulta poistuin kuitenkin kaupasta kallein Fein mukanani. Myyjä sai minut vakuutettua, että jos on vanha vene, niin hommaa riittää sen verran paljon että halvemmista loppuu käyttötunnit alkuunsa. No laitteen pitäisi olla lujuudeltaan isältä pojalle -mallia.


Sitten alkoi tapahtua. Liimaa oli todella käytetty sen verran, että halkaistuani osat feinillä jouduin silti pienellä lekalla moukaroimaan osat irti toisistaan.


Nämä pitäisi vielä saada irti toisistaan, jotta saa pinnan rosterituen pelastettua. Tuo pultti on liimattu kiinni, eikä 60 cm putkipihdeillä väännettynä hievahtanut mihinkään.  Pitää yrittää lämmittää sitä reilusti kaasuliekillä.


Tässä vaiheessa helpotus oli suuri. Sokka irtosi akselista ja peräsinakseli säilyi vahingoittumattomana.  Itse peräsimen paino yllätti. Siellä täytyy olla terästä sisällä jonkin verran.


Varsinaisten laakereiden irrotusta varten hommasin tuota varten tehdyn työkalun. Laakeri irtosivat onneksi helpolla. Pelkäsin että nekin olisi liimattu tiukasti kiinni. Seuraavana vuorossa onkin sitten tuon murkulan uudelleensuunnittelu järkeväksi kontruktioksi ja sen jälkeen sen sekä laakereiden koneistus.

2 kommenttia:

  1. "Itse peräsimen paino yllätti". Jos on alkuperäinen peräsin niin aivan varmasti on vettynyt sisältä. Kun nyt peräsin on irti niin teet sen homman kunnolla - peräsin halki vaikka sillä Feinillä, huolellinen kuivaaminen, akselin tartuntojen tarkistus / mahdollinen uudelleen laminointi ja uudet (epoksi) väliaineet sisään. Vanha vettynyt peräsin on turvallisuusriski, esimerkkejä löytyy kun hieman kyselee. Ja kuvitettuja ohjeita projektista löytyy netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenköhän voisin varmistua tuosta vettymisestä? Laiturissa peräsimen yläosa mukaanlukien akselin liitoskohta on vedenpinnan yläpuolella. Ts. rakenne ei ole yhtä herkkä vettymään kuin muissa veneissä. Ulkoisesti peräsin on varsin hyvinvoivan näköinen. Antaako kosteusmittarin riittävän luotettavan tiedon?

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.