perjantai 23. toukokuuta 2014

Kosteusmittauksia

Joku blogini anonyymi lukija oli huolissaan Charlottan peräsimen kunnosta. Tämä koska peräsintä irrottaessa tein huomion sen korkeasta painosta. Itse arvelin tuolloin sen sisältävän huomattavasti terästä. Anonyymi lukija oli kuitenkin varma että peräsin on vettynyt. Pintapuolisesti en ole huomannut kosteuden aiheuttamia vaurioita, mutta päätin kuitenkin kokeilla mitata kosteutta rakennekosteusmittarilla. Noita vaan ei ole kovin luotettavina pidetty, mutta päätin kuitenkin kokeilla millaisia tuloksia antaa. Sellainen huomio tässä kohtaa vielä, että vettyneen peräsimen kunnostus on erittäin vaativa remontti, johon kannattaa varata reilusti aikaa. Työvaiheita on todella paljon ja työ kannattaa siksi aloitaa syksyllä, eikä 1 kk ennen kautta muiden huoltotöiden yhteydessä.
Kyljessä mittari antoi pienimpiä lukemia. Vesilinjan jälkeen arvot kasvoivat. Kosteutta vai jotain muuta? Arvo nousi laminaatinpaksuuden noustessa. Referenssinä käytin lokin läpiviennin ympäristöä. Tuohan oli juuri auki ja täysin terve.


Korkeimmat lukemat sain lyijykölistäni, joka siis on pari vuotta raaputettu täysin puhtaaksi ja epoksikäsitelty. Metalli häiritsee mittausta, jonka huomasi myös peräsimestä.



Peräsimen yläosassa, jossa on isot teräsvahvisteet mittari näytti suurimpia lukemia, kuten myös alempana olevien teräsvahvistusten kohdalla.



Keskiosassa ja alhaalla lukemat olivat samat kuin rungossa. No mistä sitten tiedän, missä ja minkä kokoisina teräsvahvisteet ovat. Röntgenillä tuon pystyisi tarkiten havannoimaan.



Mutta koska satun omistamaan viranomaiskäyttöön tehdyn tarkan käsimetallinpaljastimen pystyin varsin helposti paikallistamaan teräsosat. Alhaalta peräsintä löytyy kapeampia soiroja, mutta ylhäällä on huomattavan kokoinen teräsosa. Erilainen, mitä olen esim. FE83:n peräsinremonttia kertovasta kuvasarjasta bongannut.



Voidaanko tällaisa tuloksia pitää luotettavina? Ei mielestäni. Varmuus vaatisi rakenteita rikkovia menetelmiä. Mitään triggeriä mielestäni tässä vaiheessa tuollaiseen tutkimukseen ei kuitenkaan ole.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Työvoitto pinnan murkulasta

Haasteellinen ilta eilen. Ei ollut varmuutta millaisia ongelmia tulen kohtaamaan pinnan peräsimen akseliin lukitsevan osan koneistuksessa. Edellisesti jyrsimen käytöstä on vierähtänyt myös se 15 vuotta. Vanha murkulakin oli vielä pinnassa kiinni. Todella piukasti liimattuna.


Tarvittiin lopulta hydrauliprässi painamaan pinnan murkulaan kiinnittävä pultti irti. Kuten näkyy kaikki osat ovat olleet tukevasti liimattuina toisiinsa. Kuka tämän on tehnyt, on varmasti kokenut suurta pelkoa pinnan tai peräsimen menettämisestä kesken purjehduksen. Ja onhan tuo toiminut aina siihen saakka kun laakerit piti vaihtaa. 


Välivaihesta en muistanut kesken töiden kuvia otella. Tässä on viimeinen työvaihe menossa. Hyvillä koneilla saa siistiä ja tarkkaa jälkeä. 


Kappale on hyvin tarkkaan koneistettu. 30 mm:n reikä on tehty 30,02 mm:n kokoiseksi säädettävällä avantimella. Reikä oli muutenkin haastava, koska siihen jyrsimeen jota käytin mahtui vaan 23 mm:n poranterä. Avantimella sitten suurensin reiän monessa vaiheessa. Ongelmitta koneistus ei mennyt. 5 mm:n poranterä katkesi loppuvaiheessa osan sisään ja M6:n kierre vaihtui siinä sitten M8:n kierteeksi. Onneksi sain porattua terän pois toiselta puolelta työntäen. Pientä linjaheittoa siitä tuli, mutta toimii.


 Alkuperäinen osan läpi menevä pultti oli halkaisijaltaan 11 mm. Muutin kontruktion niin, että voi käyttää standardipultteja. Pomista tein pienet soviteholkit. Pultti pitää vielä korvata haponkestävällä ja mutteri hupullisella lukkomutterilla.


Sovitteesta peräsimen akseliin tuli todella tarkka. Pinna liukuu tarkasti murkulan päälle. Peräsin liikkuu kevyesti, mutta missään ei tuntuisi olevan enää klappia. Erilaisten laakereiden takia pinna ei pääse enää liikkumaan pystylinjassa. Toivotaan että merillä kaikki toimii myös hyvin, eikä ongelmia tule pinnapaineen/turpoamisten takia.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Peräsimen laakereiden koneistus ja asennus

Ruokatunnilla lainasin töistä tarvittavat mittalaitteet ja kävin mittaamassa peräsimen akselin ja akseliputken. Varmuuden vuoksi otin mitat useammalla mittalaitteella lukihäiriöiden estämiseksi.






Akseliputkeen tein välystä noin 0,05 mm. Akselin ja laakerin välille 0,2 mm turpoamisvaran takia. 



Yläpäähän tuli ulkohalkaisijaltaan 0,5 mm pienempi laakeri. Aikaa vierähti varovasti sorvaten 1,5 h. Edellisestä kerrasta kun on ehtinyt vierähtää jotain 15 vuotta. Siltikin pääsin tuntipalkoille. Ainakin jos jossain täytyy maksaa 200 e tällaisista. Alalaakeri meni lopulta työtämällä paikalle. Yläpäässä piti hiukan laudalla koputella.


Kunnolla ei peräsintä päässyt vielä testaamaan. Jotain hyvää rasvaa pitää väliin kehittää. Yläpään murkula kun puuttuu vielä. Siinä agendaa huomiselle ja luultavasti keskiviikolle. Nyt pitää rientää kahvakuulatreeniin.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Myötä ja vastoinkäymisissä

Vastatuulilla ja kevätkunnostuksissa. Tämä jälkimmäinen on purjehtijoiden lisäys avioliittolupaukseen. Varsinkin näin keväisin kun se yksi perheenjäsen on joutunut viettämään kylmän talven yksin pimeässä pressun alla tarvitsee hän paljon huomiota osakseen. Se on onneksi vain väliaikaista...

Charlottan pohjalle tehtiin vain kevyt aktivointihionta 1000:n paperilla. Pitäisi liukua kevyesti.


Jääkaapin koneisto on rohmunnut meillä yhden salongin sohvan alaisista lokeroista. Väliseinällä sain osan tuosta käyttöön. Hyvää tilaa esim. vaipoille tai vastaaville. Elintarvikkeet tuskin koneiston tuottamasta lämmöstä pitävät.


 Sitlootan lokeroon asensin pistokkeen usb-latausta varten. Tuota ollaan kaivattu monta kertaa.


Potkurille uudet sinkit. Ne ymmärsin onneksi hommata jo talvella. Kiitos Antille oikeiden löytymisestä.


Uudet luukut paikoillaan. Yhden kerran hiukan huskasin välihionnassa ja tein sen koneella. Sen seurauksena tuli sitten persoonallisen läikykkäät luukut. No ainakin paljon siistimmät mitä vanhat.


Kyljen raidan maalauksesta tuli todella pitkä ja työläs projekti. Aivan älyttömän vaikeaa saada laadukkaallakin tasoittajalla ok tulos. Lopulta kävi vielä niin, että toinen puoli vaati neljännen maalauskerran appelsiinin takia, vaikka toisella puolella onnistui kolmannella. Eroa maalauksin välillä oli ehkä 4 h, koska odotin auringon kääntymistä. Ts. molemmilla kerroilla piti olla optimi olosuhteet. Paremmankin puolen hioin lopulta tahnoilla. Kiiltävä pinta maalissa on armoton. Appelsiinit ja pinnan lamellisuus näkyivät todella häiritsevästi. Nyt tulos on tyydyttävä. Jossain vaiheessa on ostettava kompressori ja maaliruisku. Koska aikaa kului paljon, olivat teipit jämähtäneet tietysti todella piukkaan kiinni. Asetonia kului isot määrät, että liimajäämät sai poistettua.


Vanttiruuvit pesin dieselin ja etikan seoksessa tiskiharjalla. Puhdasta tuli helposti ja moska lähti kierteistä. Lopuksi rasvaus vanttiöljyllä. Laskupäivä on 26.5. Peräsimen osat vielä tekemättä. Tälleen saa elämästä jännää kun jättää kriittisimmät jutut viime hetkeen.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pieniä voittoja

Veneen törmäyslistan yläpuolisen kylkiraidan uudelleenmaalaus on osoittautunut varsin pitkäksi prosessiksi. Kylmät yöt ja sateet ovat tehokkaasti estäneet/pilanneet maalauksen. Jotain pientä näpertelyä olen sentään saanut tehtyä.


Alunperin haaveenani oli tehdä uudet kajuutan luukut muovista. Kävin jopa Etrassa hämmästelemässä hintoja. Ne olivat kuitenkin sitä luokkaa, että jäivät kauppaan. Tiikkivaneriakin olisi pitänyt ostaa Puukeskuksesta 1,5 neliötä, joten sekin jäi kauppaan. Lopulta päätin tehdä luukut ylijäämätavarasta. Koivuvaneria löytyi valmiina ja sävytettyä lakkaa. Ilman monitoimikonetta olisi tuo pyällys jäänyt kotioloissa tekemättä. Pistosahalla ja Feinillä molemmat luukunpuoliskot syntyivät puuvalmiiksi 1,5 tunnissa.


Öljyämiseen + 6 lakkakerrokseen meneekin sitten oma tovinsa. Tässä 5 lakkakerrosta ja sävy alkaa olla kohdallaan.





 Keulakajuuttaan viritin verkon hyllylle. Nyt lasten vaatteita voi pinota reilusti päällekkäin ja säilytystilaa on rutkasti enemmän. Uskon säilytystilan riittävän mainiosti lomapurjehdukselle. Tuo näyttää yksinkertaiselta, mutta oli kyllä haastava saada verkko istumaan nätisti. Naru on joustava, joten taakse  pääsee helposti.


Tämän kätevän kokoonpantavan pesuvadin tilasin Svb:ltä. Käytännössä tämä tekee tiskaamisesta huomattavasti helpompaa. Varsinaisen tiskaamisen voi tehdä tässä ja nurkka-allasta voi käyttää huuhtelualtaana. Pesuvedet voi tuossa sitten kantaa maihin. Minullekin saatiin näin seisomakorkeus, ainakin kun ei sada.
 

Vaimon minulle lahjaksi ostama kylttikin löysi vihdoin paikkansa. Tuossa se mukavasti pönkittää itsetuntoa.

Kyljet tuli vahattua viikonloppuna, mutta on tässä vielä kaikenlaista pientä puuhaa vielä ennen vesillelaskua.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Lakkausta

Innokkaimmat ovat saaneet veneensä veteen. Meillä tuo försti ei ole kovin kylmänkestävää sorttia, joten käytän mielelläni aikani tässä vaiheessa veneen laitteluun. Kovin nopeasti tuokaan ei ole edennyt, koska aloitin vuodenvaihteessa kuntoremontin ja se jatkuu edelleen. 40 v neuvolatarkastuksessa tuli ilmi kohonneet kolesteroliarvot. Perhe-/remppaelämä sai tuossa välillä otteen niin, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jäi lähes kokonaan. Nyt on taas fysiikka kunnossa 9 kiloa kevyempänä ja 5-6 treeniä/viikko ohjelmalla.

Tämä lakkaus oli minulle työvaiheena tuntematon, mutta niinhän se menee, että työ tekijäänsä opettaa. Ensimmäisenä hioin vanhat lakat pois koneellisesti karkeudella 120 ja viimeistelin työn käsin paperilla 150 niin, että kaikki mahdolliset naarmut saatiin pois. Sen jälkeen alkoi monikerroslakkaus välihionnoilla. Charlottassa on teak-sisustus ja ennen ensimmäistä lakkausta pyyhin pinnat vielä asetonilla. Ensimmäinen lakkakerros ohennettuna 20 %. RTV:stä myivät mulle Teknoksen erikoislakkaa. 4 kerrosta kiiltävää ja 2 kerrosta himmeää. Kevyet välihionnat 400 paperilla. Se harmaa paperi toimi tuossa parhaiten. Kaikkiin lakkakerroksiin lisäsin aavistuksen ohenninta paremman levitettävyyden takia.

Vasta himmeän lakkakerroksen jälkeen pinta muuttui halutun kaltaiseksi. Vähän samanlaiseksi, mitä olen joidenkin Finngulfien kuvissa nähdyt. Pinta tuntuu käteen samettiselta ja näyttää hillityltä. Kuitenkin se on omalla tavallaan elävä (vrt. laminaatti). Onnistunut lakkaus onkin vähän niin kuin sen oikean kohtaaminen. Näyttää ja tuntuu hyvältä. Et pysty pitämään sormiasi erossa, vaan haluat vaan koskea ja silittää.

Säät eivät nyt valitettavasti suosi veneen ulkopuolisia maalaustöitä. Saa nähdä miten pitkälle vesillelasku menee.