Kauden lopetus

Viikonlopuksi luvattiin poikkeuksellisen kaunista ilmaa. Lämpöä 10 astetta ja kevyttä 4 - 5 m/s tuulta. Usein olen viimeisen yön yli reissun tehnyt kovemmilla tuulilla. Nyt kyllä meikäläistä hemmoteltiin.

Viikonlopun purjehduksellinen osuus ei kuitenkaan ihan putkeen mennyt. Paapurin genoavinssi ei oikein ottanut toimiakseen. Yllättäen alkoi pyörimään molempiin suuntiin ja siten teki vinssaamisen varsin hankalaksi. Yritin korvata sen fallivinssillä, joka ensin jumitti täysin ja sitten korkkasi ylöspäin. Osia alkoi tippua sisältä. Se taisi olla sen vinssin uran loppu. Yhtäkkiä sitten genoavinssi jotenkin tokeni toimien välttävästi ja perille päästiin. Onneksi keli oli kevyttä ja isoa ei pitänyt alkaa kiristämään mastoliikistä. Molemmat vinssit olivat oireilleet aikaisemmin kesällä. Onneksi kestivät kuitenkin kauden loppuun asti.

Oikeassa vaatetuksessa ei tullut kylmä. Tekninen alusasu, villafrotee väliasu ja kuorivaatteet päällä. Purjehdushanskat olisivat voineet olla tähän vuodenaikaan suljettua mallia. Lyhyt reissuhan tämä lopulta oli.

Saarikohde oli tuttu ja turvallinen Käärmesaari. Pääsin sen verran myöhään liikkeelle että pidemmälle en olisi ehtinytkään ennen pimeän tuloa. Väkeä oli vuodenaikaan nähden paljon liikkeellä. Aikaisempina vuosina on täällä ollut korkeintaan yksi venekunta lisäkseni näihin aikoihin. Yksi miesporukka oli liikkeellä telttamajoituksella.

Aurinko laski aika tarkkaan klo 18. Luonto oli todella kaunis. Olin todella fiiliksissä. Toivottavasti pojalle löytyisi ensi kesäksi joku kaveri, jonka voisi ottaa mukaan näille retkille. Täällä olisi paljon hienoa metsää tutkittavaksi pojille.

Venekeittiössä oli tällä kertaa enemmänkin comfort foodia kuin gourmetta.

Oli taas kiva fiilistellä kaupungin valoja. Välillä tuli oikeastaan haikea olo. Ehkä tämä on viimeinen syysreissu Charlottalla. Olen vähän niin kuin kasvanut hänestä ulos ja käynyt jo isompia katsomassa. Ehkä keväällä joudun hänet hylkäämään ja antamaan jonkun toisen vastuulle. Hän on vienyt minut ja perheeni hienoihin paikkoihin ja tarjonnut upeita elämyksiä. Auton voisin ilman tunnontuskia ajaa romuttamolle mutta suhde veneeseen on jotain aivan muuta.

Laitoin yöksi lämmittimen puoliteholle ja se jaksoi pitää sisätilan n. 15 asteen lämpöisenä. Kevyen untuvapeiton alla se riitti hyvin kun päälläni oli pitkä tekninen alusasu ja sukat. 

Aamu aukeni sumuisena mutta siitä se sää sitten kuitenkin selkeni. Tässä vielä Helsingin matalaa silhuettia.

SPS:n sataman lännemmässä poukamassa taisi olla enää yksi vene vedessä. Mantereen puolella oli tilanne parempi. Kaunis ilma oli saanut ihmiset liikkeelle.

Olemme saaneet nauttia harvinaisen lämpimästä ja vähätuulisesta syksystä. Olin odottanut kunnon tuulia, jotta olisin päässyt treenaamaan kovan tuulen taitoja. Niitä ei nyt sitten tullut. Kesälomalla tuli onneksi koeteltua kovempia kryssikelejä ja sain varmuutta niiden kohtaamiseen. Satamaan päästyäni tyhjensin suurimman osan tavaroista veneestä. Kuivatin myös isopurjeen ja otin sen pois. Vielä pitäisi saada vene turvallisesti pukkien päälle talvehtimaan.

Hard rock Söderskär

Työpaikan kesäteekkarin kanssa on useamman kerran tullut juteltua purjehtimisesta. Selkeästi hänellä on ollut kova hinku merelle, mutta ei omaa venettä. Kavereiden kanssa tehdyt purjehduksetkin tuntuivat rajoittuvan Suomenlinna - Haukilahden paviljonki välille. Ex tempore tarjosin sitten hänelle mahdollisuuden kokea parasta mahdollista, mitä syyspurjehduksella on Helsingin edustalla tarjottava. Eli yön yli reissua Söderskärin majakalle. Iloisesti hän otti tarjouksesta kiinni ja niin lauantaina keskipäivän aikaan irroitimme köydet ja suuntasimme kokan sinne.

Saimme iloisen n. 8 - 9 m/s kryssikelin majakalle. Aloittelijalle haastava keli ohjata aallokon takia. Ohjaustarkkuus oli luokkaa +/- 10 astetta ja välillä piti huomauttaa, että nopeus oli n. 2 solmua targettia alhaisempi. Kaikki ohjausliikkeet tulivat sekunnin pari liian myöhässä ja siten siitä pinnan kääntämisestä tulikin varsin haastavaa. Itse on tuota jotenkin vaikea opettaa kun on jo pienenä pinnaan kiinni kasvanut ja peräsimen paineesta sekä veneen liikkeestä pystyy ennakoimaan ohjausliikkeita niin, että suunta pysyy varsin tarkkana. Todennäköisesti aikuisena purjehduksen aloittava joutuukin harjoittelemaan paljon pelkästään veneen ohjaamista.


Söderskär oli upea ja kesäteekkarikin oli haltioissaan paikasta. Onneksemme saimme kiinnittyä yhteysveneen laituriin. Yhteysveneestä oli ilmeisesti potkuri tippunut lahdella ja ei siksi ollut juuri nyt lähdössä mihinkään. Olin alunperin ajatellut kiinnittyä tuossa yläkuvassa näkyvään kallioon. Tuuli tuli kuitenkin sen verran idän puolelta illalla vielä että jonkin verran olisi tuossa keikuttu. Muita purkkareita ei ollut kun tulimme, mutta myöhemmin illalla tuli iso Omega yhteysveneen kylkeen yöksi.

Ruoaksi tehtiin herkkutattirisottoa ja lampaan karetta. Molemmat onnistuivat varsin hyvin. Kilon paketti karetta kahdelle oli myös aika sopiva määrä. Ei ainakaan jäänyt tunne että olisi vielä pitänyt lisää lihaa saada.

Hyvän ruoan jälkeen oli rommitotien vuoro. Juoma saavutti suuren suosion ja lopulta ilta venyi aika pitkäksi. Molemmat olimme fiiliksissä syksyisestä tunnelmasta kajuutassa. Ilma oli kuitenkin niin lämmin, että en laittanut edes lämppäriä päälle.

Aamu saarella oli upea. Muutama sana tuli vaihdettua lintubongareidenkin kanssa. Olivat bonganneet kaksi merikotkaa kaukana olevan linjataulun päältä. Kaukoputkessa kun oli 60 kertainen suurennus, näkyivät linnut putkella varsin selkeäsi. Yhtäkkiä kuulimme rumpujen soittoa ja olimme molemmat vähän :O

Itselle tuntematon yhtye oli tullut aamulla tekemään musavideota saarelle. Päät heiluivat kuin rankalla 80-luvulla.

Paluumatka meni rennosti slöörillä. Lähempänä manterettä oli paljon purkkeita liikkeellä. Itse pääsin pitkästä aikaa elbaamaan salonkiin gastin ohjatessa venettä. Kokonaisuutena uskomattoman upea reissu.

Kasuunille kovalla tuulella

Kotona pientä pintaremonttia vessassa ja ajattelin tasotteiden kuivuessa käydä kääntymässä ensimmäistä kertaa Helsingin majakalla. Sinne luvattiin reipasta 10 m/s tuulta ja halusin käydä katsomassa millaiset olosuhteet tuolla ulkona on. Perjantaina kävin töiden jälkeen ostamassa turvaköyden liiveihini varmuuden vuoksi. Lähtiessä viritin uuden ankkuriliinani elämänlangaksi. Köydet irroitin 12:45 ja virittelin purjeet jne. valmiiksi Kruunuvuorenselällä.

Yllä oleva kuva on kuvakaappaus videosta hiukan Harmajan jälkeen. Keli oli tuolloin vielä aika ok kympin tuntumassa. Sain vaan päähäni laittaa köyden ohjaamaan venettä ja mennä kannelle kuvaamaan. Naru ei tietysti osannut ottaa aaltoa oikein ja tuossa tulos. Kamera ja äijä saivat sen verran vettä päälleensä, että kaikenlainen kuvaaminen loppui tuohon kertaan.

No tuuliennuste ei pitänyt. Matkalla tuuli nousi ja aallot myös. Merkitsevä aallonkorkeus oli 1,8 m ja siten yksittäisiä 3 m aaltoja tuli vastaan. Aallokko tuli tiukan kryssin suunnasta ja välillä aallot iskivät kylkeen heittäen vettä päälle kuin saavilla olisi heitetty. Olin lähtenyt matkaan fleese puettuna. Onneksi kuitenkin hyvät purjehdushousut ja saappaat. Sain onneksi vaihdettua purjehdustakin päälle. Kerran tärähdin aallonpohjalle niin, että salongin kaappi aukesi ja maustepurkit vierivät pitkin lattiaa. Köysi taas ohjaamaan ja fiksaamaan sitä. Fokan snörppiäkin piti käydä kiristämässä. Se meni onneksi ok ja turvaköyttä käytti mielellään.

Pari mailia ennen kasuunia tuli lännestä härön näköinen pilvi, joka alkoi piiskaamaan tuulta todella kovaa. Olin täysin over powered tilanteeseen ja päätiin kääntyä takaisin slöörille. Vene ei vaan pysynyt hallussa. Kaksin käsin pidin pinnasta ja silti broachasin. Purjeet väpättivät hervottomasti. Varmaan tuossa vaiheessa myös menetin perälippuni ja saalingissa oleva rinkula purjesuoja päätyi jotenkin jumiin ylös mastoon :O . Isopurje alas ja meno rauhoittui. Olisi ehkä kannattanut nostaa iso kahdella reivillä ylös. Nyt meno oli sellaista vaappuvaa.

Vasta Kruunuvuorenselällä nostin ison uudestaan ja purjehdin mukavasti järviolosuhteissa niin että sain eväät syötyä. Mitä sitten olisi kannattanut tehdä toisin? Ainakin fokassa olisi kannattanut olla alasvetäjä ja se purjehdustakki olisi kannattanut pukea heti alkumatkasta. 

Isältä pojalle

Nyt tuli sitten se kesä, jolloin vanhan optarini siirtäminen pojalleni tuli ajankohtaiseksi. Jollalla ja purjeella on ikää jo kunniotettavat 35 vuotta, joten ovat molemmat parhaat päivänsä nähneet. Haussa olisikin huomattavasti nuorempi purje. Rikiä on myös tarkoitus modifioida ja olen jo käynyt tarvittavat helat ostamassa. Jollassani on aikoinaan ollut kauniit puureunat, mutta ne maatuivat jossain vaiheessa pois.

Itse harjoittelu sujui varsin luontevasti kevyessä tuulessa isän soutaessa vierellä ja huudellessa neuvoja. Minua ei kukaan koskaan opettanut, vaan suurinpiirtein tyrkättiin jolla laiturista irti järvenselälle. Sellaista se on kun on meripelastuksen ammattilainen isänä. Eihän suutareiden lapsillakaan kenkiä ole. Halusin nyt itse helpottaa poikaa ensimetreillä. Ohessa lyhytelokuva aiheesta.

Kivaa kryssiä

No kryssiä on monenlaista. Hiljaisen tuulen, keskituulen, kovan tuulen. Tasaisella vedellä, terävään allokkoon, pitkään aallokkoon. Taisaisella tuulella tai puuskittaisella. Kurjin yhdistelmä omilla purjehdusvesillä saadaan aikaan kun yhdistetään terävä allokko puuskittaiseen tuuleen. Terävät aallot kun lyövät keulaan syöden vauhtia ja kovissa puuskissa pitää huolehtia että vene pysyy lapasessa. Ominaista kryssimiselle on että töitä joutuu tekemään. Ison genoan skuuttaaminen kevyemmälläkin tuulella voi olla työlästä. Siihen voi vaikuttaa vinssivalinnalla. Omassa veneessäni on pienet vinssit ja kryssi muuttuukin paljon helpommaksi tuulen noustessa sen verran, että voin ottaa käyttöön st-fokan.

Omasta mielestäni tuulen nousu ei välttämättä tarkoita kurjaa kryssiä. Aalto kun kasvaa sopivan pitkäksi, muuttuu purjehdus varsin eloisaksi, minkä kuvaamastani videosta hyvin pystyy havannoimaan. Mutta hauskaahan tuo on (vaimo esitti eriävän mielipiteen). Videossa 27 jalkainen veneeni mahtuu aika hyvin aaltojen väliin. Kiinnostaisi tietää mikä on tilanne kun veneeseen tulee esim. 6 jalkaa lisää pituutta.

Kryssiä Porkkalanselällä ja vähän spinnuilua myös. Kannattaa katsoa Youtuben puolella:

Viikonloppu yksinpurjehtien

Vaimo aloitti lomansa ja lähti torstaina lasten kanssa mökkeilemään. Minulle tarjoitui siis mahdollisuus viettää koko viikonloppu vesillä ihan itsekseni. Siinä hommassa on etunsa. Aloitin valmistelut jo torstaina. Kävin ostamassa viikonlopun ruoat ja juomat. Vein ne veneelle, maasähkö kiinni ja ruoat jääkaappiin odottamaan.  Lisäksi asensin ostamani pöydän sitlootaan. Vaikutti olevan ihan ok. Tulee paremmin testattua kesämmällä.

Töistä lähdin 14:10 ja köydet sain irti klo 14:30 suuntana Porkkala. Oli luvattu ihan unelmatuulia. 5 m/s etelän puolelta, illemmalla kääntyen lounaan puolelle. Alkumatka mentiin kutenkin slööriä. Ilman spinnua varsin tylsä suunta. En kuitenkaan lähtenyt spinnua virittämään, koska Kytön jälkeen muuttui väylän suunta ja tuulen suunnankin oli tarkoitus muuttua. Takaa alkoi vene lähestymään ja otti tasaiseen tahtiin kiinni. Lähemmäs tultuaan tunnistin sen FE83:ksi. Ja tarkemmin teekkaripurjehtijoiden veneeksi. Hiukan löysemmillä purjeilla olisin voinut ajaa, mutta kevyen näköisesti vene meni ohi. Miehistökin näytti naisistolta. Yritin analysoida tilannetta. Heillä joo korkeampi masto, isossa näytti olevan enemmän ahvenselkää ja iso oli aika nätisti kaarella ylhäältä asti. No minkäs teet. Odotin tuulensuunnan muutosta, jos trimmaamalla saisin nopeuseroa kurottua.

Kytön jälkeen sain hiukan nopeuseroa pienennettyä, mutta hitaampi olin edelleen. Tein lisäksi strategisen virheen ja en huomioinut tulevaa tuulensuunnan muutosta. Olisi pitänyt nostaa aikaisemmin enemmän etelään. Klo 18 kun tuuli siftasi olin epäedullisen alhaalla. Loppumatka oli kuitenkin tiukkaa kryssiä kun tultiin sisälle Porkkalan saaristoon. Isolla genoalla vendat on yksinpurjehtien mitä on. Taisi jopa toinen vinsseistä hajota juuri tuossa vaiheessa.

Väylän varrella on yhdessä kohtaa vaarallinen kivi, jota ei ole viitalla merkitty. Nyt katselin, että onko joku vihdoin laittanut siihen tumman kanisterin tms. Sitten tajusin se olevan norppa. Juuri kun kumarruin ottamaan kameraa se sukelsi. Pian tuon jälkeen tunsin oudon tömähdyksen veneessä. Pisti mietityttämään?

Teekkaritytöillä oli samat suunnitelmat sataman suhteen kuin minulla ja lähes peräkkäin lopulta kiinnityttiin. Sieltä tultiin oikein ystävällisesta ottamaan minua vastaan ja kauniisti hymyiltiin myös. Että pitää vielä veistä haavassa kiertää ;) .

Laiturilla tuli tuttuja vastaan ja pääsin tutustumaan 33 jalkaiseen 10 vuotta uudempaan veneeseen. Kivalta näytti kunnollinen wc ja tilava perähytti. Asuttavuus jo hyvin toisella tasolla kuin omassani.

Ruoanlaittoon pääsin vasta lipunlaskun jälkeen. Onneksi safka oli nopeasti valmistuvaa sorttia.

Olin ajatellut nauttia luonnon rauhasta. Viereeni parkkeerasi kuitenkin 50 jalkainen Bavaria täynnä virolaisia miehiä. Äänimaailma muistutti liikaa Hangon itäsatamaa ja lopulta vetäydyin kajuuttaan.

Kajuuttaan kun laittoi omat musat päälle sai tunnelmasta uudelleen kiinni.

Aamu oli upea. Oikein hiki meinasti tulla auringossa. Ihmettelin että nytkö se kesä sitten alkoi. Mulla ei ollut mitään kiirettä eteenpäin. Tarkoituksenani oli purjehtia Lähteelästä Jakobshamniin, jonne oli matkaa vain 16 mpk. Tuultenkin ennustettin nousevan vasta klo 13. Porkkalan selälle luvattiin 10 m/s keskituulta. Se oli juuri mitä tarvisin eilisen huonon esityksen jälkeen. Kunnon miehistä kryssiä.

Välillä mentiin näin päin.

Ja välillä näin päin. Tuuliennuste piti. Tuuli nousi selän alun jälkeen 10 m/s saakka. Täysi iso ja masto aivan banaanilla. Oltiin kivasti rajoilla purjepinta-alan suhteen. Laitaläskistä olisi ollut hyötyä. Aallokko kivan pitkää ja Charlotta oli kuin vuoristoradalla. Sain kivaa videota tuosta. Pitää editoida nettiin jossain vaiheessa. Mantereen lähestyessä aallokko pieneni ja pystyin laittamaan köyden ohjaamaan venettä. Pääsin reunalle istumaan ja ottamaan tärkeän FB-selfien.

Rantautuminen meni kivasti kun isäntä tuli vastaan. Ihan en haluamaani paikkaan päässyt, kun joku mökkiläinen oli jättänyt veneensä siihen viereen vaappumaan ilman ankkuria/poijukiinnitystä. 

Jakobshamnin sijainti oli silleen hyvä, että sunnuntaina ehtisin hyvin purjehtia takaisin kotiin. Lisäksi ravintolaruoka houkutteli. Sauna olisi maksanut 30 e, missä ei olisi ollut järkeä kun olin yksin liikkeellä.

Jaakobin hampurilainen oli todella hyvä. Mielellään tämän hetken olisi toki jakanut.

Kamera nyt ei osannut vangitä oikeanlaisesti tätä hetkeä, mutta illemmalla oli kiva loikoilla salongissa ja katsella sinistä taivasta. Radiosta ruotsinkielinen kanava vielä päälle, niin kaukana on arki.

Tuli nukuttua pitkään. En nyt laittanut lämpöjä päälle, koska edellisenä yönä tuli lämmin. Viileässä nukkuu paremmin. Untuvapeitto lämmittää kuitenkin jonkun verran. Aamulla keittelin kaffet ja nyt pääsi uusi Thermoksen termoskannu testiin. Pitäisi olla markkinoiden paras. Kuumana kahvi tuntuikin pysyvän, mutta pitää tehdä vielä pidempiaikainen testi. No pitkä purjehduspäivä edessä.

Alkuun ei ollut tuulta juuri mitään, alempana Mäkiluodossa kuitenkin piti tuulla 5 m/s. Nopeutta aluksi spinnulla 3 solmua. Aivan liian vähän pitkälle legille. Sitten tuuli shiftasi ja nousi. Spinnulle liian tiukka kulma ja aloin pelätä kaluston puolesta. Spinnu alas ja fokka ylös. Mr. Simrad pinnaan ja otettiin hetki rennosti. En ole häntä paljoa käyttänyt, koska on niin huono pinnamies.

Hetken mietin että jos menisi rennosti pelkällä isolla, mutta nää. Kukaan sellasta jaksa. Spinnu ylös ja tuuli alkoi nousemaan. Alkuun tuli pari jiippiä. Toinen meni hyvin ja toinen huonosti. Ilmeisesti pinnapilotti ei saanut pidettyä suuntaa ja spinnu lerpahti kesken operaation. En saanut kunnolla skuuteista kiinni ja lopulta spinnu oli rintsikalla. Oikeni kuitenkin hyvin ja taas päästiin vauhtiin. Pian ylitettiin runkonopeus, sitten ylitettiin seiskan raja. Ennen Kytöä meri avautui sopivasti ja aallot alkoivat auttamaan. 7,8 meni rikki. Mietin että jos kasin saisi ja tulihan se parikin kertaan ennen Kytöä.

Nopeusennätyksien valokuvaaminen spinnuajossa yksinpurjehduksilla on vaikeaa, koska ne yleensä tulevat kohtiin, joissa vaaditaan eniten tarkkaavaisuutta. Kuvassa ei siis päivän paras tulos. Kytön jälkeen meri aukeni taas ja tuulikin jatkoi nousuaan. Jälkeenpäin katsoin Harmajan tuulitiedoista niin tuolla hetkellä tuuli oli 9(11) m/s. Todennäköisesti juuri tuollainen 11 m/s puuska yhdistettynä sopivaan aaltoon antoi päivän ennätyksen 8,4 solmua. Siisti fiilis.

Ennätyslukemista huolimatta tämä X99 sai minut kiinni, mikä nyt ei kovin suuri yllätys ollut. Rysäkarin käännöksen jälkeen spinnu sai jonkin levottomuuskohtauksen ja otin sen pikavauhtia alas. Loppu lasketeltiin rennosti isolla ja olikin jo aika lounaalle. Kellokin oli jo 15.

Purjehduksellisesti aivan mieletön viikonloppu ja kokonaisuutena mahtava irtiotto arjesta.

Kohti sumua ja sen läpi

Juhannus meni appivanhempien mökillä. Poika innostui onkimisesta ja sillä saatiin aikaa vierähtämään aika kivasti. Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme kuitenkin takaisin kotia kohti, koska halusin päästä myös purjehtimaan. Tavoitteena oli päästä jo perinteeksi muodostuneelle yön yli retkelle Suomenlinnaan pojan kanssa. Kiirellä kaupan kautta veneelle ja klo 14 saimme irroitettua köydet. Aurinko paistoi ja oli luvattu ok tuulta.

Satamassa paistoi aurinko. Tuossa vaiheessa riitti puuhaa sen verran, että en edes kiinnittänyt huomiota edessä olevaan sumurintamaan. En ole vastaavaa tähän aikaa päivästä kokenut. Poika auttoi pinnassa, jotta sain purjeet viritettyä paikoilleen ja fendarit pois. Lähdössä hän auttoi irroittamalla ja vetämällä sisään juoksuköyden.

Nyt pojalle voi jo antaa erilaisia tehtäviä. Ihan hyvä että hänelläkin on puuhaa.

Sumurintama iski vastaan. Olin toivonut kirittäjää kuvassa näkyvästä veneestä, mutta se kääntyi 180 rintaman tullessa päälle. Itse en halunut luovuttaa, koska olin odottanut tätä purjehdusta paljon.

Näkyvyyttä oli kuitenkin sen verran ettei ollut pelkoa laivojen alle joutumisesta tai lauttoihin törmäämisestä tutuilla vesillä. Toki olin valmis palaamaan takaisin tilanteen niin vaatiessa. Tuuli tuli lähes vastaisesti Särkän kohdalla ja jouduin kryssimään pahimman kohdan. Siitä kuitenkin päästiin läpi väljemmille vesille. Joitakin veneitä tuli vastaan.

Suomenlinnan eteläpuolella olimme poissa laivareiteiltä. Muureilla näkyi paljon ihmisiä kulkemassa. Pian kaksi rajavartiolaitoksen alusta meni vauhdilla ohi kohti itää. Kävin Kustaanmiekan lähellä ja käännyin takaisin. Tuuli alkoi himmata ja en oikein saanut fiilistä purjehdukseen.

Yritimme ensin vapaalle aisapaikalle, mutta Charlottalla on sen verran pyöreää muotoa keskivartalossa, että ei vaan mahtunut. Jouduimme kiinnittymään kyljittäin. Kulkemisen kannalta helppoa, mutta ei anna samalla tavalla yksityisyyttä.

Tunnelit pitää tietysti aina käydä katsomassa.

Sumun ympäröimänä Suomenlinnakin näytti toisenlaiselta. Ihan uudelta nähtävyydeltä. Veneelle palattuamme parkkeerasi taaksemme iso flybrige moottorivene. Isä tyttärensä kanssa.

Pikaruokaa veneilijän tapaan. Äkkiä piti saada ruokaa, jotta päästiin pojan uuden mielipuuhan onkimisen pariin. Perunoiden kiehuessa tein aamuksi sämpylät valmiiksi. Luvattiin meinaan sadetta ja halusin muutenkin äkkilähdön työpäivän takia. Ruoan jälkeen pakkasimme onget ja omasta kompostista poimitut madot mukaan. Suuntasimme läheiselle laiturille. Kala ei kuitenkaan syönyt. Oli ehkä kuitenkin vielä liian aikaista. Vaihdoimme paikkaa ja sama homma. Lopulta päätimme ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan ja palasimme onkimaan omaan veneeseemme.

Pian flybrige-veneen kannelle ilmestyi poikaa ehkä hiukan vanhempi tyttö ongen kanssa. Kala alkoi vihdoin syömään ja hauskaa oli. Vaikutti kuitenkin että meidän oman kompostin madot olivat enemmän kalojen mieleen kuin heidän kaupasta ostetut. Juteltiin niitä ja näitä. Kävin välillä kajuutassa ja lapset saivat onkia keskenään. Klo 21 tuli kuinkin iltafanfaarien ja lipunlaskun aika. Samalla vetäydyimme kajuuttaan, koska halusin lämmöt päälle ja luukut kiinni.

Lämppäri loi miellyttävät olosuhteet veneeseen. Poika haluusi nukkua salongissa kanssani. Ennen nukkumaanmenoa katselimme molemmat omia juttuja ja söimme naksuja. Pian tuli kuitenkin pojan nukkumaanmenoaika. Katselin että ei oikein uni tullut ja jotain kovasti pohdiskeli. Yhtäkkiä hän tokaisi; "luulen että en enää koskaan näe uudestaan sitä tyttöä". Siinä kohtaa nielaisin ja sanoin; "eihän sitä koskaan tiedä jos vielä näissä satamissa kohdataan, oliko hän kiva tyttö?" "Juu" poika vastasi. Voi kauhistus.