maanantai 19. lokakuuta 2015

Kauden lopetus

Viikonlopuksi luvattiin poikkeuksellisen kaunista ilmaa. Lämpöä 10 astetta ja kevyttä 4 - 5 m/s tuulta. Usein olen viimeisen yön yli reissun tehnyt kovemmilla tuulilla. Nyt kyllä meikäläistä hemmoteltiin.


Viikonlopun purjehduksellinen osuus ei kuitenkaan ihan putkeen mennyt. Paapurin genoavinssi ei oikein ottanut toimiakseen. Yllättäen alkoi pyörimään molempiin suuntiin ja siten teki vinssaamisen varsin hankalaksi. Yritin korvata sen fallivinssillä, joka ensin jumitti täysin ja sitten korkkasi ylöspäin. Osia alkoi tippua sisältä. Se taisi olla sen vinssin uran loppu. Yhtäkkiä sitten genoavinssi jotenkin tokeni toimien välttävästi ja perille päästiin. Onneksi keli oli kevyttä ja isoa ei pitänyt alkaa kiristämään mastoliikistä. Molemmat vinssit olivat oireilleet aikaisemmin kesällä. Onneksi kestivät kuitenkin kauden loppuun asti.


Oikeassa vaatetuksessa ei tullut kylmä. Tekninen alusasu, villafrotee väliasu ja kuorivaatteet päällä. Purjehdushanskat olisivat voineet olla tähän vuodenaikaan suljettua mallia. Lyhyt reissuhan tämä lopulta oli.


Saarikohde oli tuttu ja turvallinen Käärmesaari. Pääsin sen verran myöhään liikkeelle että pidemmälle en olisi ehtinytkään ennen pimeän tuloa. Väkeä oli vuodenaikaan nähden paljon liikkeellä. Aikaisempina vuosina on täällä ollut korkeintaan yksi venekunta lisäkseni näihin aikoihin. Yksi miesporukka oli liikkeellä telttamajoituksella.


Aurinko laski aika tarkkaan klo 18. Luonto oli todella kaunis. Olin todella fiiliksissä. Toivottavasti pojalle löytyisi ensi kesäksi joku kaveri, jonka voisi ottaa mukaan näille retkille. Täällä olisi paljon hienoa metsää tutkittavaksi pojille.


Venekeittiössä oli tällä kertaa enemmänkin comfort foodia kuin gourmetta.


Oli taas kiva fiilistellä kaupungin valoja. Välillä tuli oikeastaan haikea olo. Ehkä tämä on viimeinen syysreissu Charlottalla. Olen vähän niin kuin kasvanut hänestä ulos ja käynyt jo isompia katsomassa. Ehkä keväällä joudun hänet hylkäämään ja antamaan jonkun toisen vastuulle. Hän on vienyt minut ja perheeni hienoihin paikkoihin ja tarjonnut upeita elämyksiä. Auton voisin ilman tunnontuskia ajaa romuttamolle mutta suhde veneeseen on jotain aivan muuta.

Laitoin yöksi lämmittimen puoliteholle ja se jaksoi pitää sisätilan n. 15 asteen lämpöisenä. Kevyen untuvapeiton alla se riitti hyvin kun päälläni oli pitkä tekninen alusasu ja sukat. 


Aamu aukeni sumuisena mutta siitä se sää sitten kuitenkin selkeni. Tässä vielä Helsingin matalaa silhuettia.


SPS:n sataman lännemmässä poukamassa taisi olla enää yksi vene vedessä. Mantereen puolella oli tilanne parempi. Kaunis ilma oli saanut ihmiset liikkeelle.


Olemme saaneet nauttia harvinaisen lämpimästä ja vähätuulisesta syksystä. Olin odottanut kunnon tuulia, jotta olisin päässyt treenaamaan kovan tuulen taitoja. Niitä ei nyt sitten tullut. Kesälomalla tuli onneksi koeteltua kovempia kryssikelejä ja sain varmuutta niiden kohtaamiseen. Satamaan päästyäni tyhjensin suurimman osan tavaroista veneestä. Kuivatin myös isopurjeen ja otin sen pois. Vielä pitäisi saada vene turvallisesti pukkien päälle talvehtimaan.

6 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmia! Viimeinen reissu on aina haikea, oli se sitten kaudenviimeinen tai yli päätään viimeinen. Meillä on kutkutellut kanssa veneen vaihto mielessä (isompaan) ja jo nyt tulee ikävä nykyistä venettä vaikka sitä ei ole edes laitettu vielä myyntiin. Suhde veneeseen on todella aivan jotain muuta kuin autoon (tosin minä tuppan kiintymään autoihinkin =D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka. Kyllä tästä veneilystä eri tavalla tärkeitä muistoja syntyy kuin muista liikkumisvälineistä.

      Poista
  2. Hmm, millaista venettä olet miettinyt?

    Meillä taisi olla kausi jo loppunut tuossa vaiheessa. Kumma että joka syksy on sama tunne – ettei oikein ehtinyt vesille, vaikka lokikirja väittääkin muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Timo. Mieli on kallistumassa n. 31 jalkaiseen c/r-veneeseen. Yksinpurjehdus saisi pysyä helppona mutta 2 makuukajuuttaa ja erillinen wc.

      Poista
  3. Niin totta: vene on paljon läheisempi kuin esimerkiksi auto. Meille vene on suunnilleen perheenjäsen, jonka kanssa jaetaan meriseikkailukokemukset ja jota hoivataan enemmän kuin kotia - autosta puhumattakaan. Onnea veneenvaihtoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Katsotaan miten käy. Meneekö vanha kaupaksi ja löytyykö sopivaa uutta tilalle.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.